Kirjoitin ylioppilaaksi 2011. Silloin en kirjoittanut blogia, en edes yhtä niistä salaisista, joten en koskaan päässyt kertomaan yhdestä elämäni parhaasta päivästä, noin niinku kliseisesti sanottuna.
Mutta hei, olihan se! En lukiossa ollut varsinainen priimus, ihan vain syystä että oli niin paljon siistimpää, kun ekaa kertaa elämässä oli kavereita. Siis ihan kaveriporukka. Ja olipa muuten poikaystäväkin. Ja kaikkea muuta siistiä. Koulu siis vähän kärsi tästä kaikesta sosiaalisuudesta, enkä nyt ihan rehellisesti muista kovin montaa kertaa kun olisin vaikka läksyjä tehnyt sen kolmen vuoden aikana. Ylppäreihin luin kolme tuntia, ehkä tsägällä.
Ja suht lähellä muuten oli, että olis jäänyt lätsä saamatta. Yhteiskuntaoppi lähti tosi heikkona A:na, mutta onneksi tuli vähän vahvempana takaisin, vaikka A edelleen olikin. Ai niin, ja se kolmen tunnin luku-urakka sisälsi pelkästään yhteiskuntaoppia... Muut aineet meni vähän paremmin, siis lukemattomuuteen nähden paremmin. Äidinkieli ja englanti C, terveystieto ja ruotsi B. Ruotsin läpäisemisestä oon edelleen tajuttoman ylpeä, en meinaan puhu sanaakaan. Tai ymmärrä. Onneksi oli superhyvä maikka, joka tsemppas kirjoitukset läpi ja ilmeisesti myös itseänikin surkeampia kanssakirjoittajia.
Mutta se lakkiaispäivä, oi että. Jos on elämässä ollut yksi päivä kun kaikki menee putkeen, niin se oli tuo. Vahvasti epäilen mahtaako toisen kerran salama iskeä näin, kauhulla odotan mahdollisia tulevia häitä sun muita suuria päiviä. Sää oli loistava, kirjaimellisesti. Aurinkoinen ja kirkas ja saatiin pidettyä bileet pihalla, vaikka isi olikin hyvin demonstroinut kuinka saadaan kutsuvieraan mahtumaan olohuoneeseen sateen yllättäessä. ("Yks seisoo tässä, toinen sen vieressä, kolmas sen vieressä, neljäs..." Oh deer.) Hovikampaaja-sisko pisti hiukset kuosiin ja meikit naamaan, äiti ja isi oli siivonnut ja puunanut koko kämpän, pihakeinu oli maalattu, vieraat oli aivan onnessaan kun pääs puiden varjoon ja mikä parasta, en kompastunut lavalla lakkia vastaanottaessani! Mekon oston jötin tyypilliseen tapaani viime tippaan ja lopulta löysin Zarasta kohtuuhintaisen ja ei liian juhlavan mekon kriteereitäni vastaamaan. (Tunnelmaa vähän latisti kevätjuhlassa kun vieressä istuvalla tytöllä oli samanlainen...) Mekon selkäpuoli oli avonainen puoleen selkään asti, mutta enpä tähän hätään löytänyt kuvaa siitä.
Alkuillasta kaveri hurautti taksilla pihaan ja hyppäsin kyytiin, ensin tietenkin tyhjennettyäni boolipöydän sisällön laukkuuni. Mentiin keskustaan, ensin terassille drinkeille lukioporukan kanssa. Ei vielä osattu olla kovin haikeita koulun päättymisestä, koska parin viikon päässä häämötti jo Ibizan matka yhdessä, mutta kun lukio noin yleisesti ottaen oli ollut aika kivaa aikaa, niin kai siinä vähän herkisteltiinkin. Terassilta jatkettiin espalle muiden kavereiden seuraksi ja sieltä taidettiin ottaa taksi tavastialle, hah. Siellä bailattiin pilkkuun saakka ja -ihme ja kumma- lätsäkin oli vielä aamulla lähes valkoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti