Välillä on vähän hölmö olo. Sellainen höh. Että tässä mä nyt olen ja ihmettelen. On joku ajatus ja paska maku suussa, ja ne molemmat aina välillä nousee pintaan. Välillä on kaikki okei ja lippu korkealla, yleensä sen kakskytä minuuttia kerrallaan. Sitten se hölmö olo iskee taas. Vähän kuin rapsuttais kissaa, joka tyytyväisenä kehrää, mutta yhtäkkiä iskeekin kyntensä siihen sun rapsuttavaan käteen. (Tätäkin käy joskus.) Mikä sitten auttais? Lääkettä en ole vielä keksinyt, mutta voimabiisit, a.k.a. hyvänmielenbiisit, on ihan hyvä alku. Ja on ihan ok myös olla vähän ihastunut Hätä-Miikkaan.
Nää on mun parhaita päiviä koska vietän niit niin
et on menevii ja tulevii kuka niitä murehtii
On niin paljon niit jotka leuka rinnas kuleksii
kattoen mihin siit on
Mun ei tarvi kun nähä sut ja se pelastaa mun koko viikon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti