31.12.2016

2016 - MITEN MENI NOIN NIINKU OMASTA MIELESTÄ?


1. Oletko saanut uuden ystävän viime vuoden aikana?

Kyllä, tai ainakin on menty kaverisuhteesta ystävyysuhteen tasolle. Niinsanotusti seuraavalle tasolle.


2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?

Valmistanut ruokaa sadoille ihmisille. Saanut korkeakouluhistoriani ensimmäisen femman kurssista. Lumilautaillut. Silittänyt poroa. Tappanut (vahingossa) sammakon. Vaihtanut pyörän kumin. 


3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?

Näin vois sanoa.


4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?

Rodos, Ruisrock, Kaljaasi. Nää tuli päällimmäisenä mieleen. 


5. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?

Olen. Musta on tullut tylsä. Tylsä aikuinen, noin niinkuin vähän kärjistettynä. Eikä oo muuten yhtään kivaa!


6. Oletko lihonut?

En, laihtumista sen sijaan on ollut havaittavissa.


7. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?

En. Enkä ole kyllä edeltävinäkään vuosina tainnut saada.


8. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?

En, emmä vaan pysty! Seurassa tosin oon käynyt varmaan useammin, kuin koko tähänastisen elämän aikana yhteensä.


9. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?

Olen. Vähän rehua, kattia ja muutama lintu.


10. Kuka oli paras uusi tuttavuus?

Olen nyt solidaarinen ja sanon, että se ihana tyttö Kaljaasilta kenen kanssa hengasin monta tuntia, mutta josta ei mitään havaintoa niiden tuntien jälkeen ole. Tui tui!


11. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?

En muista lupasinko jotain, mutta tuskin pidin. Lupasin tai en.


12. Synnyttikö kukaan läheisesi?

No kyllä, tui tui vaan sinnekin!



13. Kuoliko kukaan läheisesi?

Tältä säästyttiin. Onneksi.


14. Missä maissa kävit?

Kreikassa, Ruotsissa, Virossa. Ja kansainvälisillä vesillä aika monta kertaa.


15. Mitä haluaisit vuodelta 2017 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2016?

Ne asiat, joita vuodelta 2016 toivoin, taitaa olla sellasia mitä ei ole enää saatavissa. Ja mielummin muutenkin alottaisin vuoden 2017 ihan tyhjästä, ilman edellisen vuoden perseelleen menneitä suunnitelmia ja haaveita.


16. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2016?

23.11. Meidän teemaviikon aloituspäivää edeltävä päivä, kun oltiin koululla iltaseiskaan asti esivalmistelemassa. Ravintolapäällikkö juotti punkkua ja yksi maikka kertoi top5 parhaat dokausreissunsa. Se oli hyvä ilta se.


17. Mikä oli vuoden 2016 suurin onnistuminen?

Haha, tekis mieli sanoa se femma, siitä maailman turhimmasta kurssista, mutta se olis liian säälittävää jopa mulle. Sanon siis vaan sellasen yleisen selviytymisen. Meinaan se, että oon edes hengissä (ja vieläpä kohtuu järjissäni ja rakastan itseäni) tän vuoden jälkeen, lasketaan onnistumiseksi.


18. …ja suurin epäonnistuminen?

En koe epäonnistuneeni missään. 



19.Kärsitkö vammoista?

Vähän on rukan reissusta asti toi omituinen patti vasemmassa ranteessa vaivannut. Ei kai mitään sen vakavampaa.


20. Mikä oli paras asia, jonka ostit?

Maailman lämpimin talvitakki facebookin kierrätysryhmästä. Ihmeellinen tunne, kun kerrankin ei palele! Myös fisheye-linssi kirpparilta sai aika muikeeks. Ainiin ja uus kangaskassi!


21. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?

Monen ystävän ja läheisen, jotka vaan on siinä. Tekee mitä tarvii ja tietää just mitä mä milloinkin tarviin. Oli se sitten kylmä kalja, hali tai potku perseelle.



22. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?

Olen nyt korrekti ja jätän vastaamatta.


23. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Tää on hassu, ei nimittäin oo mitään käsitystä. En ole mielestäni tuhlannut mitenkään, en shoppaillut paljoa tai bailannut liikaa. Mutta jonnekin ne rahat silti vaan on kadonnut. Ehkä sitten elämiseen, eh?


24. Mistä innostuit eniten?

Hah, varmaan siitä fisheye-kuoresta. Ja vähän kans siitä, kun kuulin että Gasellit tulee ruissiin. Aika harmittavan vähän muistan intoilleeni mistään. Ja jos intoilinkin, niin se pudotus maanpinnalle tapahtui kyllä nopeammin kuin ehdin sanoa ime huiluu.


25. Vuoden 2016 ihmiset:

Tulee pitkä lista jos lähtee luettelee. Haluan uskoa, että ne tähän luetteloon kuuluvat ihmiset tietää olevansa siellä.


26. Verrattuna tähän aikaan edellisvuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?

Surullisempi. Tää vuosi on todellakin ravistellut.


27. Lihavampi vai laihempi?

Laihempi.


28. Rikkaampi vai köyhempi?

Köyhempi, buuuu.



29. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?

Kirjoittanut. Pysynyt päätöksissäni. Nyrkkeillyt. Treenannut niitä yhden jalan kyykkyjä.


30. …entä vähemmän?

Kuunnellut kaikkea shaibaa. Ei ehkä olis pitänyt myöskään niin paljoa ottaa siitä itteensä. 


31. Miten vietit joulun?

(Mainosbiisin tahtiin:) hyvässä seurassa.! 


32. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?

Vaikka eka tuli mieleen miljoona asiaa, mitkä muuttais, niin en silti välttämättä muuttais mitään. Ehkä olisin voinut ruississa kattoa Teflareiden keikan, sen sijaan että annoin jonkun pilata fiilikseni. 


33. Rakastuitko vuonna 2016?

Tää nyt kuulostaa siltä, että tapasinko jonkun johon rakastuin, joten en. 


34. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?

Nolla. Zero. Noll. 


35. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?

Salkkarit, what a surprise! Hyvänä kakkosena tulis Suomen huutokauppakeisari, jos ääneen kehtaisin tunnustaa.


36. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?

Kuten viime vuonna samaan aikaan, pyrin olemaan vihaamatta ketään. Mutta kieltämättä joitain ihmisiä kohtaan tunteet on viilennyt tässä vuoden aikana.



37. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Paha, tosi paha. Ehkä Jens Lapiduksen Rahalla saa. Tuli ainakin ekana mieleen.


38. …entä musiikillinen löytö?

Tuntuu etten liioin oo musiikkia kuunnellut. Tai olen, mutta mitään kovin mieleenpainuvaa ei ole jäänyt. Atomirotta!


39. Mitä halusit ja sait?

Lipun Hesarin approille. Istua haalarit jalassa ja lakki päässä vappuna kaivarissa. Uudet lasketteluhousut. Höyrytyskattilan ja uuden lipaston. Moosesta rauhoittavan höyrykoneen. 



40. Mitä halusit, muttet saanut?

Tasaista elämää. 


41. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?

Tykkäsin aika paljon siitä Apulanta-leffasta. Samoin Yksin Marsissa oli hyvä ja Frozen vähän liiankin hyvä. Ja joo, näin molemmat vasta tänä vuonna. Mutta ehkä ihan paras oli kyllä uusin Star Trek. Koska Mr.Spock.


42. Mitä teit syntymäpäivänäsi?

Join viintä ystävän kanssa ja loppuillasta tanssittiin villisti. Niinkuin me tanssitaan.



43. Ketä kaipasit?

Yhtä rakasta, joka lähti syksyllä kauas pois. Vaikka ei sen poissaoloa lopulta ole niin kovin huomannutkaan, mitä nyt silloin tällöin on vierähtänyt kyynel jos toinenkin.


44. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?

Sama tyyppi kuin edellisessä kohdassa. Ja pari muutakin, esim äiti ja min jösse. Tui tui.

29.12.2016

PÄÄASIOITA

Viimeisen vuoden ajan oon vähän kriiseillyt hiuksistani. Monen muun asian lisäksi. Viime joulukuinen päätös vetästä "joku kivan sävyinen" ruskea päähän, enemmän tai vähemmän hetken mielijohteesta, ei ehkä ollut elämäni fiksuimpia. Mutta toisaalta, on sitä tyhmempiäkin asioita tehty ja mä kun en muutenkaan ole se penaalin terävin kynä. Näin ainakin mulle on kerrottu.

Joulukuun alussa napsasin viitisen senttiä latvoista veks. Tai siis, koulutuksen hommaan saanut kaveri napsas, minä istuin into piukeena penkissä, josko olis vielä jotain pelastettavissa. On nimittäin mennyt vähän heikohkolaatuiseksi noi latvat taas viime aikoina. Leikkaus onneksi pelasti vähän, ei sillä etten tykkäisi nyrkin kokoisista takkupalloista niskassani, khöh. 

Mutta, tärkeintä hiuksissa mulle on kunto. Jonka tulis siis olla mahdollisimman hyvä. En vaan tiedä mitään karmeampaa kuin pitkäksi kasvatetut hiukset, ilman tasoituksia välissä, niin että jäljellä on epätasainen liru. Itsellä onneksi on sen verran paksut hiukset, että lirua näistä ei kovin helpolla saa, mutta huonokuntoisena se takkujen määrä on jotain infernaalista. Ja yleensä ne takut on aika väistämätön osa silloinkin, kun pituutta tulee yli olkapäiden. 

Ajattelin, että olis hauska käydä vähän läpi viime vuosien hius-historiikkia. On nimittäin kaikenlaista mahtunut.


2013 keväällä/kesällä värjäämättömyysprojektia oli takana reilu puolisen vuotta. Oma väri näkyi selkeästi tyvessä, jota tasaisin väliajoin raidoitin mukavammaksi. Pituutta oli vähän olkapäiden yläpuolelle.


2013 syksyllä leikkasin otsiksen. Ja jos en ihan väärin muista, niin omin pikku kätösin sen tein. Eri ruskean sävyiset colour maskit oli myös kova juttu. Aina kuvia katsoessa tulee otsis-kaipuu, koska kuvissa se vaan näyttää niin kivalta. Todellisuudessa sen laittamiseen vaan sai käytettyä niin paljon aikaa ja energiaa, ettei taida olla sen arvoinen.


2014 keväällä jatkettiin otsiksen kanssa, pituus pysyi siinä olkapäiden yläpuolella ja raidoitus oli ainoa värjäysmuoto mitä harjoitin. Aika pian ton viimeisimmän otsiksen leikkuun jälkeen alkoi samantien sen kasvattaminen pois. Poiskasvatusta kestikin seuraava kesä ja syksy. Kesällä leikkasin mallin joka oli takaa ihan superlyhyt ja sitä samaten kasvateltiin pois kesän jälkeen, vaikka se kesätukaksi oikein passeli olikin.


2015 alkuvuodesta otsis oli lähes historiaa ja latvat tasoitettuna, valmiina kasvamaan. Mitään edes vähän radikaalia ei reuhkalle tapahtunut pitkään pitkään aikaan, ellei Bulgarian reissun aiheuttamia vaurioita lasketa (kloorivesi+aurinko ei ole ihan hellävaraisin kombo tälle päälle). Ja loppuvuodesta sitten repäisin, kun tuli se tarve muuttaa jotain. Punertavan ruskea väri päähän ja olin äkkiä taas 16-vuotias.


2016 alkuvuosi meni vielä hyvinkin tummana, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa haalistui. Tykkäsin kyllä tosta väristä, mutta en vaan halua värjätä hiuksia säännöllisesti, etenkään kaupan väreillä. Kevättalvella aloitettiin taas raidoitus ja siitä etiäpäin oon antanut värin mennä ihan omalla painollaan. (Suomeksi haalistua.) Eikun hei, kyllähän mä yhden kerran vielä värjäsin, mutta ei siitä kovin radikaalia muutosta tullut.


2016 kesällä ja syksyllä väri oli tätä luokkaa, aurinko oli myös tehnyt tehtävänsä. Tän hetkinen tilanne on tuo toka kuva + vähän enemmän omaa väriä tyvessä. Tarkoitus olis raidoittaa, mutta aikaa sille pitäis vaan löytyä. 

Vähän on sellainen mitäs nyt? -fiilis. Ei huvittais leikata mitään mallia, en halua värjätä, mutta nykyinenkin on tylsä. Oman värin kasvattelu kiinnostaa, samoin kuin vähän lyhyempi latvanmitta mutta toisaalta taas vois kasvattaakin. 

Voi apua, eihän tää kyllä helpottanut sitten yhtään. 

28.12.2016

VOI PAHUS







Ei ihan nappiin mennyt nää joulun jälkeiset päivät. Luonnoksissa pyörii postauksia loppuvuodelle, ihan tän vuoden luetuista kirjoista yleisiin fiiliksiinkin. Toki mikään ei estä julkaisemasta niitä ensi vuonnakin, mutta periaatesyistä tykkään ajatuksesta, että tämän vuoden jutut pysyy tämän vuoden puolella. On nimittäin ollut aikamoinen, tää vuosi siis. 


Oon tehnyt viime ajat töissä vaan iltavuoroa, eikä tää todellakaan sovi mulle. Vaikka iltavirkku oonkin. Aamut menee koomaillessa ja torkkuessa, enkä saa juuri mitään järkevää aikaan, megalomaanisista kahvimääristä huolimatta. Ennen joulua ehdotin pientä vedonlyöntiä: kymppi sille että olen jouluaattona kipeänä. Onneksi vedonlyönnit jäi, jouluaaton kun jaksoin vielä porskuttaa. Tapaninpäivänä se lenssu sitten iski ja tässä on pari päivää vedetty enemmän tai vähemmän puolikuntoisena. Ja aivasteltu. Paljon.


Tuli aattona perustettua pienimuotoinen kirjakerho, jonka eneimmäiseksi kirjaksi valikoitui Sinuhe egyptiläinen. Aikomus oli pistää kirjastoon varaus tulille, kunnes joulupäivänä mummin luona tulin kurkanneeksi muorin kirjahyllyyn. Ja siellähän se oli ja kuulemma vieläpä minun?! Lyhyt näköjään on ihmislapsen muisti. Odotukset on korkella, onhan Sinuhe sentään rankattu lähes jokaisen must read -listan kärkeen. 


Nyt taidan hakea tuolta vielä kupin kahvia, kirjoittaa loppuun edes yhden niistä luonnospostauksista ja valmistautua töihin. Kenties myös pistää nassuun kaikki flunssaa helpottavat rohdokset, joita äiti on tänne kiikuttanut. Niitä tosiaan riittää...

25.12.2016

8 FROM CHRISTMAS


1. Aattoaamuna käveltiin maman kanssa Kallion kirkolle viemään kynttilät ja jatkettiin siitä vielä keskustaan. Pitkäsillan kohdalla olevassa talossa oli aika hyvä joulukalenteri. Voisin vuoden päästä ehdottaa samanlaista meidän taloon. Vaikka sille yhdelle naapurille, jonka kanssa ollaan sellaisissa moikkausväleissä, että katsotaan silmiin.


2. Koirakaveri, kenen kanssa nukuin päikkärit. Aika hyvät sellaiset ja todellakin ansaitut. Olinhan sentään herännyt 4:45 keittämään riisipuuroa. 


3. Joulukattaus, aika viimesen päälle. Samoin kuin ruokatarjonta, josta ei sitten liiemmin kuvia olekaan. Mutta hyvää oli.


4. Tunnelmakuva.


5. Pari pakettiakin sain. Tän kyseisen kohdalla ehdin jo avata ton ruskean narun kunnes keksin että hei, tän hetken vois ikuistaa! Solmin sen narun siis uudestaan, otin kuvan ja avasin taas. Hashtag blogger's christmas...


6. Tietovisa, joka ei nyt ihan putkeen mennyt. Vaikka miksei nyt Paavin asuinpaikka voisi olla Pyhän Pietarin aukion reuna...


7. Joulukakku eli ainoa ruokalaji mistä sain otettua toimivan kuvan. 


8. Joulua se on joulupäiväkin, eiks je? Tänään kävin mummin luona syömässä ja rapsuttelemassa kissaa. Ja tän kuvan myötä on taas joulu omalta kohdaltani taputeltu. Tulkoon joulu taas ensi vuonna.

23.12.2016

MUSTAVALKOISTA




Tänään oli kuvien suhteen mustavalkoinen fiilis, vaikka päivä oli kaikkea muuta. Ja hyvä niin. Kun ei kerran valkeaa joulua saatu, niin ainakin aurinkoinen aatonaatto. Kivaa vaihtelua tihkusateelle.

Oon huomannut useissa asioissa olevani hyvinkin mustavalkoinen. En ehkä niin mustavalkoinen kuin nuorempana, mutta yhä vielä enemmän kuin todennäköisesti joskus tulen olemaan. Aika hyvin elämä tiputtaa pois harhaluuloja ja etenkin ajatusmaailmaa, että oikeasti ihminen tietäisi asioiden olevan jotain. 

Tällä hetkellä suurin mustavalkoisuus näkyy tietyissä asioissa, periaatteissa. Sellaisissa, joita olen itse itselleni luonut. Ja nyt niistä kuulemma pitäisi luopua tai vähintään muuttaa niitä. Kysymys kuuluukin: kuinka lähelle sitä vuorta pitää mennä, jos vuori ei tule vastaan? 

Kaikesta huolimatta oon sitä mieltä, että niitä periaatteita on ihan hyvä olla. Ja on samaten ihan hyvä pitää niistä kiinni. Ei sen takia, että ne on periaatteita vaan koska muuten huomaa pian olevansa ihan tuuliajolla. Eikä sitten tosiaankaan tiedä mistään mitään, ei mustasta eikä valkoisesta. 

Mutta nyt, kaikille periaatteellisille ja periaattomille, hyvää joulua. Valkoista siitä tuskin tulee, eikä toivon mukaan kovin  mustaakaan. Rakastetaan toisiamme, ihan kaikki. 

21.12.2016

MEOW



"Tiedätkö sen fiiliksen kun on vaan pakko saada pinkit kimaltelevat kissakuoret?"

No minä tiedän, as you can see. Kolmen euron aleostos hempukasta olkoon joululahja minulta minulle. Ei ehkä maailman tarpeellisin eikä todellakaan katu-uskottavin valinta tällaiselle neljännesvuosisadan kohta saavuttavalle muijalle. Mutta tekeepähän iloiseksi.

Sitä paitsi: oon ihan liian pitkään ottanut asiat ihan liian vakavasti. 

ETTEI NYT VAAN SATTUIS MITÄÄN










Eilen ennen iltavuoroa kävin katsastamassa kaverin uuden kämpän. Töihin lähtiessä lisäsin reittiopaan määrittämään kävelyaikaan viisi minuuttia lisää, todeten kaverille:

"ihan vaan jos nyt sattuu jotain".


Tästä vähän havahduin nykyiseen ajatusmaailmaani, joka aika hyvin kiteytyy tohon lauseeseen. Oon vähän turhan varuillani ja näen niitä sattumuksia kaikkialla. Varsinkin siellä missä niitä ei ole. Entisen laput silmillä -ihmisen tilalle on siis tullut vähän turhan tiedostava tyyppi.


Perusluonteeltanihan mä olen melko skeptinen ja toki siperia on myös opettanut, ettei aina kaikki mene niinkuin ne sata jänistä. Etenkään sellaiset jutut, joihin liittyy muitakin ihmisiä. Niihin juttuihin omalla logiikallani on ihan järkevääkin varautua, mutta mitäs sitten kun pelkän yhden viiden minuutin kävelymatkan kohdalla päässä pyörii kymmeniä kauhuskenaarioita, mitä kaikkea voikaan sattua? Tää taitaa olla se hetki, kun vois laittaa ne laput takasin silmille. Vähän pimeäähän se oli, mutta elämä sentäs oli vähemmän tuskaista.


Ja tosiaan, se viiden minuutin ylimääräinen kävelyaika kostautui viiden  minuutin ylimääräisenä odotteluna. Maailman lämpimin talvitakki päällä, sisällä. Eikä todellakaan sattunut yhtään mitään. 

19.12.2016

VIELÄ KERRAN TUUN SUN MUKAASI JOS PYYDÄT





Tänään oli superhassu fiilis herätä. Herätä kello 09:44. Ensimmäinen ajatus kun oli, että nyt ollaan myöhässä ja pahasti. Hetki kesti, noin kolme sekuntia, kunnes todellisuus löi vasten kasvoja kuin pussillinen pumpulia - ja tajusin ettei mun tarvi olla missään. Ei BL:ssä, ei töissä (ennen iltaa). Ja sekös vasta kiva fiilis olikin. 

Seuraavat viikot ajattelin ottaa rennosti. Tehdä töitä sen verran kuin jaksaa (ja on tarjolla), nukkua ja lukea kaikki viikkoja odottaneet kirjat. Juoda ihan tosi paljon kahvia, mutta totutusta poiketen vaan siksi koska se on hyvää, ei hereillä pysymisen takia. Toivottavasti nähdä myös kavereita, joita en ole ehtinyt nähdä, eikä sellainen kämpän lattiasta kattoon -joulusiivouskaan pahaa tekisi. 

Joulusta puheenollen, se joulufiilis taas loistaa poissaolollaan. Kuten on tehnyt melkein viimeset kymmenen vuotta. On paketoitu lahjoja (fiasko), kuunneltu BL:ssä joululauluja (asiakaspalautteen mukaan liian uskonnollisia sellaisia), eilen koristeltiin kummitytön kanssa kuusi ja joulukalenterin sisältö on tuhottu luukku luukulta, mutta ei. Ei sitten, pysykööt poissa.

Toiveet on korkealla seuraavan muutaman viikon suhteen, että josko sitä oikeasti ehtis tehdä jotain kivaa. Kuten lukea ne kirjat ja juoda sitä kahvia. Ja jos se paljon pelätty hermoromahdus meinaa iskeä, ainahan sitä voi sen juoksupyörän hankkia. Tai pyytää joulupukilta, vielä ehtis senkin. 

18.12.2016

HOW TO SURVIVE?

Takana on kahdeksan viikkoa, kiireistä viikkoa. Ihan vaan jos ei vielä ole tullut ilmi. 

Sen varalta, että ruudun takaa löytyy kohtalotovereita, listasin ylös muutaman elämää helpottavan toimintatavan, joiden avulla kiireinen elämä tuntuu edes himpun verran helpommalta. 



-Kun edessä on pitkä päivä, mieti tarkkaan aamulla mitä meikkiä naamaan lätkit. Itse taktisesti jätin usein ripsarin pois, ihan vaan koska ajatuskin sen pois pesemisestä kuudentoista tunnin päivän jälkeen tuntui turhan raskaalta. 

-Itse ainakin väsyneenä palelen aika paljon. Ulos kannattaa pukea se paksuin takki ja seuraksi muhkein huivi mikä kaapista löytyy. Tää kombo on erityisen pätevä julkisissa kulkuneuvoissa; torkut onnistuu paremmin kun huivi kannattelee päätä.

-Aina kun on mahdollista vetää pieni välikuolema: tee se.

-Älä jätä mitään rästiin. Vaikka pyrkimys on ettei mitään elämän osa-aluetta tulisi jättää kiireen takia paitsioon, niin kuitenkin se on joskus pakollista. Päätökseni, "yöunista en tingi", olen kuitenkin joutunut pyörtämään. Jos se tunti pari pois yöunista tarkoittaa jonkin muuten rästiin jäävän homman saattamista loppuun, tai edes sen saattamista eteenpäin, on se sen arvoista. 

-Jos mietit onko ihan ok pitää samaa lettiä hiuksissa useamman päivän: on se. 

-Älä ikinä laske päiviä. Ikinä. Mahdollisuuksien mukaan toimi vain sen kummempia ajattelematta. Yksi asia on nimittäin varma: päiviä laskemalla se TJ0 ei tule ikinä. (Tai siltä se tuntuu.)




-Uskalla sanoa ei. Jos tuntuu ettei johonkin pysty eikä jaksa, on ihan ok kieltäytyä. Kaikkeen ei tarvi lähteä mukaan ja ystävät ei suutu siitä ettei sun vuorokaudessa ole sen enempää tunteja kuin muillakaan.

-Tunti turpaan sille joka sanoo sulle "nuorena jaksaa". Joo hei, ei muutes aina jaksa! 

-Tee illalla mahdollisimman paljon valmiiksi aamua varten. Tää nyt normaaleilla ihmisillä varmasti pätee vaikkei niin kiire olisikaan, mutta meille epänormaaleille tää on hyväksi havaittu keino. Aamut helpottuu aika paljon kun laukku on valmiiksi pakattu, tiedät suunnilleen mitä laitat päälle ja kahvia varten riittää kahvinkeittimen napsautus päälle.

-Ja niistä vaatteista: käytännöllisyys ja mukavuus kunniaan! Lämmin varustus ei ole ikinä pahasta, vaikka sitten työkaveri sanoiskin sulle, että näytät hiihtomaajoukkueen katsomosta repäistyltä, pipossa, fleecessä ja villasukissa. (True story, khöhm...)

-Vältä mahdollisuuksien mukaan ikävien ihmisten seuraa. Mikään ei ole kettumaisempaa, kun kuunnella nillittäviä ihmisiä. Etenkin jos senkin ajan voisi viettää joko hyvien tyyppien seurassa tai edes hiljaa. 




-Älä valita kiirettä ja manaa tekemättömiä hommia ja kireitä aikatauluja. Mitä enemmän niitä pyörittelee päässään, sitä uuvuttavammalta ne tuntuu.

-Jos on taipumus unohdella asioita, tee listoja. Itellänihän on puhelimen muistikirja täynnä toinen toistaan sekavampia listauksia asioista, jotka pitäisi tehdä. 

-Ajankäytön hallinta, jota meille on jankutettu ekasta kouluviikosta asti. Ei ne ihan paskaa puhuneet, koska edes jonkinnäköisellä suunnittelulla hommat etenee huomattavasti paremmin. 

-Ja vielä lopuksi: sitten kun kohdalle osuu se hetki, oli se sitten tunti, puoli päivää tai päivä: tee jotain kivaa. 


14.12.2016

LET'S TALK ABOUT ME


1/ Mulla ei ole koskaan sateenvarjoa mukana. Itseasiassa en edes omista sateenvarjoa. Ja itseasiassa en ole tainnut omistaa sellaista sitten ala-asteen. Yksinkertainen syy tähän on, että turhaudun jo ajatuksesta sen sontsan kantamisesta mukana. Ja sitäpaitsi märkä sateenvarjo kasaan taitettuna on jotenkin ällö. Siis kyllä: jos sataa, minä kastun. 

2/ Kotona mulla on tapana jättää laseihin ja kahvikuppeihin pohjalle puolentoista sentin verran juotavaa. En tiedä miksi, mutta ilmeisesti lasin tyhjäksi juominen on jokseenkin mahdotonta. Tää tapa tulee jostain niin syvältä selkäytimestä, että en edes huomannut sitä ennenkuin tästä mulle huomautettiin. 

3/ Inhoan yli kaiken aukinaisia kaapin ovia ja laatikoita. Vaikka muuten oonkin sellainen vähän sinnepäin -ihminen, tää on juttu joka häiritsee. En tiedä mikä siinä on, kun tulee levoton olo. Kaappien sisältä paistava epäjärjestys, eh? 


4/ Elän vielä jotenkin ihan menneillä vuosikymmenillä kaiken e-etuliitteisen kanssa. Haluan kaikki laskut paperisina enkä voisi kuvitellakaan käyttäväni puhelimen kalenteria normaalin kalenterin sijasta. Opiskellessa kirjoitan muistiinpanot vihkoon ja voi kauhistuksen kanahäkki, jos tentin materiaalit on saatavissa vain e-kirjana... Koen vaan kaiken tiedon ja informaation siirtyvän sata kertaa varmemmin aivoihini ilman turhaa säteilyä, hah. 

5/ Kävelen nopeasti. Siis oikeasti ihan infernaalisen nopeasti ja silloinkin kun ei olis ees kiire minnekään. Ja ihan huomaamattani. En tiedä onko tää seuraus siitä, että tunnun aina olevan myöhässä, mutta aika legendaksi tää mun kävelyvauhti on muodostunut vuosien saatossa. 


6/ Opettelin juomaan olutta kun täytin 23. Puolisen vuotta meni, että siitä oikeasti alkoi tykätä ja nykyään en paljon muuta juo, paitsi ehkä lasi viiniä silloin tällöin. Yksi ilta yritin juoda yhden siiderin, mutta se oli ihan liian ällömakeaa. 24-vuotistavoitteeksi otin oppia juomaan punkkua, mutta se on vähän jäänyt. Ehkä sitten 25-vuotiaana?

7/ Mä en ole millään muotoa esiintymiskammoinen ihminen. Yleisön edessä puhuminen, heittäytyminen, itseni nolaaminen yhteisen hyvän nimissä - kaikki menee. Mutta herra auta kun pitäisi mennä ruokalaan syömään yksin, leffaan ilman seuraa tai mihinkään muuhunkaan tilanteeseen, missä yleensä ei olla yksin. Ei pysty, ei kykene. Koska tokihan kaikki tuijottaisi ja miettisi, että voi kun tuolla reppanalla ei ole kamuja. Onneksi on ratkaisu ongelmaan: en mene. (Oikea ratkaisuhan olisi mennä, yksin. Mennä ja huomata että oikeesti ketään ei voisi vähempää kiinnostaa.)


8/ Rakastan kaikkia ystäväkirja-tyyppisiä kyseilyitä! Harmittaa hirmusti ettei kenelläkään ole enää ystäväkirjoja, joihin saisi kirjotella. (Paitsi itselläni, mutta jostain syystä en viitti omaani raapustaa täyteen.) Netissä pyöriviä kyselyitä voisin täytellä yksi toisensa perään, mutta pahoin pelkään ettei tässä blogissa muuta sisältöä sen jälkeen enää olisikaan... 

9/ En tykkää yhtään pitää hiuksia kiinni. Ne on nutturalla tai ponnarilla vaan treenatessa ja jos on pakko. Tai sellaisena päivänä kun ei ollut aikaa selvittää takkuja tai jos ei ehtinyt aamulla käydä suihkussa, hah. Puolinutturasta sen sijaan tykkään! 

10/ En muista ikinä haaveilleeni häistä tai lapsista, mutta en myöskään ole ollut mitenkään avioliittovastainen tai tienneeni etten halua lapsia. Ilmeisesti en ole vaan ikinä halunnut/viitsinyt/nähnyt mielenkiintoa suunnitella tulevaisuutta sen enempää. Parantumattomana skeptikkonahan tiedostan, että itsestä riippumatta kaikki todennäköisesti menee just toisin kuin on suunnitellut.