Kokot ja sumuiset peltomaisemat jäi edelleen uupumaan, mutta ehkä sumuiset kuvat arabianrannasta vähän kompensoi, eh? Iltaisen fillariretken agendana oli saada jotain tekemistä ja samalla vähän blogimateriaaliakin. Tällä hetkellä taidan elää postausmania-vaihetta, tuntuu että juttua riittäis vaikka millä mitalla.
Toispual lätäkköö oli aivan hillitön sumu, ei meinannut vastarannalle nähdä (joka ei siis kovin kaukana ollut). Tein havainnon, että luontokuvaaminen ei ole se mun juttu ollenkaan, eli taidan jatkossakin pysyä selfie-linjalla. Yllättävän paljon jengiä oli liikkeellä, kun taas aiemmin päivällä töölönlahdella tuli maksimissaan kymmenen ihmistä vastaan. Ilma enteili sadetta, mutta en antanut sen häiritä. Antaa sataa vaan.
Tälpual lätäkköä taas kirkastui, eikä sumusta ollut tietoakaan. Eikä pieni alkanut auringonpaistekaan pahaa tehnyt. Ihan liian helposti jään aina kotiin himmaamaan ja kynnys tekemiseen kasvaa ja kasvaa. Torstai ja eilinen kuului kategoriaan ole tekemättä mitään ja syö paskaa, ja voin vakuuttaa, että se myös tuntuu. Eikä tunnu hyvältä. Tänään oli vaan pakko ottaa itseä niskasta kiinni, lähinnä pyykinpesun, puuron ja lenkin muodossa.
Rannassa kohtasin maailman sööteimmän hanhiperheen, voi tui tui noita höyhenpalleroita! (Sydänsilmäemoji) Ai vähänkö teki mieli mennä paijailemaan, mutta alitajuntaan on pinttynyt varoituskyltti vuosien takaa, kun mentiin isin kanssa korkeasaareen. Heti saareen tullessa oli isot kyltit, joissa kerrottiin Valkopskihanhilla olevan pesimäaika, joten ne ovat agressiivisia. Valkopskihanhia, jep jep.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti