Pakolliset iltapäivän kuvat; Mooses, kahvikuppi ja kengu. Nothing special.
Tänään on päivä tuntunut aivan loputtoman pitkältä. Ja vähän raskaaltakin. Kaikki on tuntunut olevan jotenkin hankalaa, eikä olis jaksanut oikein mitään tai ketään. Kohta suuntaan treeneihin, mutta sitä ennen oli pakko keittää kahvit. Totutusta poiketen, kuten Samuli Putro laulaa. Samulin musiikki kuuluu siihen kategoriaan, jonka olen kerran elänyt niin vahvasti, että jokainen biisi on kuin aikakone menneeseen. Iltapäiväkahvi (miksi tosta sanasta tulee vaan kaikkea perverssiä mieleen?!) toimii vähän toisenlaisena aikakoneena, se vie aikaan kun yhtäkkiä kahvi aamu kymmenen jälkeen alkoi oksettaa. Ja tän hetkisestä olosta päätellen helpotusta ei vieläkään ole edessä. Se lienee sitten ikuinen mysteeri, miksi tätä efektiä ei esiinny perjantaisin.
Hitonmoista itsekidutusta tämäkin, juoda nyt kahvia vaikka tietää, että tulee huono olo. Vähän sama, kun ottaa vielä yhden karkin tietäen, että sen on se raja nautinnon ja ällötyksen välissä. Typerät riippuvuudet, typerä heikko luonne. Miten sitä voikin tiedostaa niin monta asiaa, jopa ratkaisut niihin, mutta todellisuus ja toteutus onkin ihan toista. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mutta samallahan hyvin suunniteltu on vielä puoliksi tekemättä.
Iltapäivän negatiivisuudet, olkaa hyvät.
Ja ei, kahvikaan ei saanut piristymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti