Viikonlopun puolikas finaalissa, huomenna pitäs taas palata arkeen, mutta onneksi vaan neljäksi päiväksi.
Eilen duunivuoron jälkeen innostuin vähän kuvailemaan, vähän enemmällä panostuksella sillä kertaa, mutta palataan niihin myöhemmin. Jos eilen mietin asteikolla nelosesta kymppiin, kuinka vajaaks sitä voi itsensä tuntea kun täydessä tällingissä, yksin himassa ottaa selfieitä, niin kyllä se sinne kympin kieppeille menee. Vähintään ysi plussaan.
Kahviöverit vedin viimeistään tänä aamuna, kun pakon edestä jouduin nappaamaan pyykkivuoron aamu seiskasta eteenpäin. Syy tähän oli muutama pesua kaipaava rotsi, jotka ehdottomasti halusin kirppiskuormaan mukaan. Heräsin, pesin, kuivasin. Myymättä jäi, ei varmaan syystakit ole ihan sitä kuuminta hottia kesäkuussa. Vaikka kelit ehkä sellaisia olis vaatineet. Aikainen herätys ja sitä seuraava väsymys oli aika laillisia syitä kahviövereille. Överit saattoi myös johtua uudesta kahvikeksinnöstäni (jonka muut on siis keksineet about sata vuotta sitten), johon innoitti keittimen viereen unohtunut kanelipurkki. Kanelikahvia! Vähän sitä purujen sekaan, ai että. Hyvvee oli. (Se oli sit kai se Köyhän miehen Chanel vol.2)
Vatsanseudulle saatiin hyvä balanssi kasuaalien grillikutsujen muodossa; eka masut täyteen mättöä, sit nauretaan niin että vatsalihakset treenaantuu kuin itsestään. Alepassa tuntematon mies kutsui itseään Kotimaiseksi kevytnakiksi, me päädyttiin johonkin A-luokan e-koodittomaan nakkipakettiin. Jutut ruokapöydässä oli paikoitellen niin luokattoman huonoja, että ollaan taidettu juuttua ikuisiksi ajoiksi sinne ala-asteen pihalle, mistä toisemme joskus löydettiin.
Samoilla kutsuilla huomattiin, että olenpa sitten ottanut brunan sijasta vähän punaa, eli ilmeisesti se muutaman tunnin seisoskelu kirppispöydän äärellä toimi. Tekis mieli kirota tota vaihtelevaa säätä, jos olisin uskonut puhelimen sääennusteen lupaamaa aurinkoa, enkä ikkunasta näkyvää harmaata, olisin laittanut lyhythihaisen. Ja saanut todennäköisesti kokopunaiset kädet. Nyt oli tyytyminen vain puolikkaaseen punaan, ei auta kun toivoa sen jossain kohti vaihtuvan brunaan. Mutta mielellään koko käden mitalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti