Sellasta. Eilen otin tatuoinnin, järjestysnumeroltaan kolmannen. Päätin kuvan melkein kaksi vuotta sitten. Annoin itselleni luvan ottaa sen siinä vaiheessa, kun elämä vähän muuttuu. Ja nyt se vähän muuttuis, kohta. Alkaa koulu, alkaa vähän uusi elämänvaihe ja kaikki on oikeestaan aika auki, tuntematonta. Pitää vaan loikata mukaan, ilman sitä kuuluisaa pelkoa, kengu nilkassa. Kenguru, jonka pussi on sitten sisäpuolelta samettia.
Kenguru on Sarpan käsialaa ja jo toinen kuva minkä häneltä otin. Voisin tähän väliin suositella. Kertoisin Sarpan olevan vakkaritatskaajani, ellei se kuulostaisi siltä, että meinaan vetää kaulasta nilkkoihin itseni kuvien peittoon. En meinaa. Eiköhän nyt taas riitä hetkeksi.
Hiton koukuttavaa puuhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti