Pitäis varmaan useammin poistua kotoa. Kumman paljon enemmän sitä saa aikaiseksi kirjastossa, missä ainoa häiriötekijä on satunnaiset selfie-hetket. Ja silloin tällöin myös hyllyjen välissä puhelimeen puhuvat ihmiset. Nää oli niin hämmentäviä tilanteita, että kysyin kaverilta mitä täällä tapahtuu. Kaveri lohdutti ja sanoi, ettei tää ole vielä edes paha: taannoin oli viereisessä pöydässä joku juonut kaljaa. Ei jäänyt epäilystäkään etteikö malmilla olis malmin lait.
Nyt on olo, että se ihana, kevyt, kupliva syksy alkaa jäädä taakse. Mutta vaikka seuraavat kaksi kuukautta enteileekin sadetta ja pimeää, jollain kieroutuneella tavalla pidän siitä. Onhan se nyt aika ihana fiilis päästä pimeästä ja kylmästä, pitkän päivän jälkeen, lämpimään kotiin.
On myös olo, että tän ihanan, kevyen, kuplivan syksyn huolettomuus alkaa jäädä taakse. Että pian oikeesti täytyy lähteä sinne kirjastoon hakkaamaan noita hommia, koska ei enää ole varaa katsoa vielä yks jakso O.C.:ta. Samalla ihanaa ja kamalaa. Onneksi vielä toistaiseksi vähän enemmän sitä ihanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti