Toissapäivänä, toisin sanoen torstaina, oli meidän koulun varjofuksiaiset. Viime syksynä omat varjot ja ne ihan oikeatkin fuksiaiset oli ihan superit tapahtumat. Ja omalta osaltaan myös vaikutti siihen, miksi halusin tuutoriksi. Vähän niinkuin pääsis elämään kaiken uudestaan, toisten siivellä. Oli syyt mitkä tahansa, en kyllä hetkeäkään ole katunut hommaan ryhtymistä.
Torstaina sitten pärähti käyntiin varjot ja meikämantu siellä rastia pitämässä. Jätettiin rastikollegan kanssa kaikki vähän viime tippaan, niin rastilla tarvittavien sanakorttien kirjoittaminen kuin kaljan hankintakin, mutta lopulta suoriuduttiin paremmin kuin hyvin. Hauskaa oli ainakin meillä ja vähän näytti, että muillakin.
Ja ainiin, se paras juttu! Mun fuksit vei koko varjot! Buhhahhaa ja in your face! Ei vais, vaan ihan niin iloinen olen, kun leikkimielisen kisan voittajajoukkueen tuutori voi olla. Mutta silti, kyllä voitto teki höpöö. Varjojen ja jatkojen välinen aika kulutettiin lähibaarin karaokessa, jatkoille ei tosin lähtenyt itseni lisäksi siitä porukasta kukaan.
Jotenkin olin ajatellut, että koulun kanssa ollessa vielä vähän hiljaisempaa, näyttäisi postaussaldokin paremmalta, mutta mitä vielä. Taitaa taas joku blokki olla päällä, kun niin kangertelee. Ehkä tää tästä. Ehkä tai sitten ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti