Oi autuas viikonloppu.
Ensimmäinen kouluviikko meni tuutoroidessa ja aika hyvin menikin. Kuten ehkä on käynyt jo aiemmin ilmi, tykkään haalareistani aika paljon. Kuitenkin koko viikon ne päällä vedettyäni, olin ihan iloinen kun sain jalkaan farkut ja paidaksi jotain muuta kuin pinkkiä. Niin iloinen, että vaihdoin tuutori-kledjuni tähän komboon - koko viikonlopuksi. Tää oli asukuvan arvoinen tapahtuma. Koulun aloitus ei todellakaan ollut siitä rankimmasta päästä, mutta kyllä se otti veronsa. Enemmänkin tosin kahtena iltana suoritettu puistossa istuskelu. Puisto-istuskelu osoittautui tuottoisaksi hommaksi, kun päivän päätteeksi pääsi raahaamaan kertyneet tölkit kauppaan. Cha-ching vaan.
Lauantaina aamulla tartuin itseäni niskasta ja siivosin koko kämpän parhaani mukaan. Ehkä paras aloitus uudelle päivälle ja myönnettäkööt, että tuli aika tarpeeseen. Oon ihan toivottoman huono pitämään paikat järjestyksessä ja hallittu kaaos on enemmän sääntö kuin poikkeus mun kotona. Konmaritus kiinnostaisi, vaikken olekaan siihen vielä lähtenyt. Mutta toisaalta, oon yleensä muutenkin aika jäljessä näissä blogi-trendeissä. Siistin kodin ja näkyvän ruokapöydän pinnan kunniaksi tehtiin nacho-salaattia, joka osoittautui niin toimivaksi, että jatkettiin samalla linjalla tänäänkin.
Tänään iltapäivällä kävin hyvästelemässä vaihtoon lähtevän BFF:ni. Haikeudesta ei ehkä voinut puhua, koska aika harvoin haikeillaan yhtään mistään. Sen sijaan toiselle naljailu ja huonot läpät on ihan arkipäivää. Haikeilun sijaan sokeriähkyiltiin espan Ben&Jerry'sin Waffel Sundaen äärellä. Siinä sitten kun valittelin, miten kaikki lähtee ja mä vaan jään ja byää, totesi totuuden torveni, että elämästä täytyy itse tehdä kivaa. Ja siinähän se sitten tuli, nyt se vaan iski kasvoille ja hyvin iskikin.
Eihän tää elämä oikeastaan ole yhtään hullumpaa. Ja aika satavarmasti vois asiat olla huonomminkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti