NEW WEEK, NEW ME

Otsikon mukaista mantraa olen tässä hokenut koko aamun. Koko sen viisikymmentä minuuttia, mitä hereillä olen ollut. Ja siitä se oikeastaan lähti, heräämisestä ja sen vaikeudesta. Vaikeaa on tosiaan, ollut jonkin aikaa. Sellainen pieni, piinaava väsymys, johon ei auta oikein mikään. Nukun tarpeeksi, liikun, juon kahvia vain ennen iltapäivää ja syön muutakin kuin karkkia. Mutta silti on vähän nuutunut olo, vähän ja koko ajan. 

Äsken sitten, uuden viikon kunniaksi, päätin että nyt riittää ja hyökkäsin vitamiinikätkölleni. Sille kätkölle, jonka täydensin köhköh about vuosi sitten ja joka aika hyvin jäi syömättä. Ehkä hyvä niin, onpahan nyt nappia jota vetää naamariin. Vielä kun muistaisi syödä ne päivittäin... 

Samassa uusiviikkouusiminä-huumassa vaihdoin kahvin teehen. Niin no, syy saattoi olla jääkaapista puuttuva kahvimaitokin, mutta kyllä tuo teekuppi sopii tähän henkisen fengshuin tilaani paremmin kuin hyvin. Että tässä sitä sitten istutaan: vitskut vatsassa, teekuppi kädessä, kirkasvalolampun valossa. 

Tulkoon tästä hyvä viikko.