BEST OF SEPTEMBER (SO FAR...)

En lähes koskaan tee mitään instakollaasi-postauksia, mutta äsken omaa instatilini kuvasaldoa selaillessani huomasin, että syyskuussahan on tapahtunut vaikka mitä kivoja juttuja. Ei mitään isoa tai hurjaa, mutta sellaista mukavaa. Niitä niin kutsuttuja hyvänmielenasioita. 

Kaveri lähti vaihtoon ja vikan yhteisen hengailuhetken kunniaksi mentiin Espan Ben&Jerry'siin vohveleille. Ältsymakeet vohvelit, mutta muuten ei mennyt turhan siirappiseksi ne jäähyväiset. Vaikka miten mietittiinkin pitäiskö haikeilla, edes vähän. / Se yksi rakas kaukaa tuli viikonlopuksi stadiin ja pyhitettiin jälleennäkeminen (edellisestä näkemisestä taisi olla kaksi viikkoa...) Weeruskan brunssille. Siellä se sitten menikin joku nelisen tuntia. Ja sanomattakin selvää, että oli aika ihanaa. / Yhden frendin kanssa taas meillä on jo melkein perinteeksi muodostunut kahvitteluhetki Sellossa, kahvilassa jonka nimeä kumpikaan ei tiedä. Siellä otetaan kahvit tai teet ja joku hyvä juttu puokkiin. Ja tosiaan tää melkein perinne: ollaan tehty tää ehkä kolme kertaa. Mutta vois sitä huonompiakin alkavia perinteitä olla. 

Syyskuun aikana innostuin sormuksista ja kynsilakoista. Molemmat on yleensä tullut vähän kausittain ja nyt on ilmeisesti se kausi. Yritän nauttia tästä tyttöilystä niin kauan, kun sitä kestää. / Ilta, kun tajusin syksyn tulleen. Voi jättikaulahuivini, kuinka olenkaan sua kaivannut! / Haalarihommissa on pidetty hauskaa, ihan tosi hauskaa. Kuten kuvasta näkyy. 

Luonnollisesti on täytynyt myös opiskella. Sitä on tehty ensin kahvin ja myöhemmin (mahahaavan uhatessa) teen voimin. Paddington-tee jos mikä tsemppaa, etenkin kun teen nimi on Viisas karhu tietää. 

Yhdestä tappotreenistä kotiuduttuani ihmettelin, että miten ne jotkut ihmiset voi näyttää niin hyvältä ja freshiltä treeninsä jälkeen. Itsehän näytän tuolta ja tuo on vielä se kaunisteltu versio. Hyvillä filttereillä. / Kaverin beibi minijalkoineen on kyllä vienyt mut täysin. Samalla on taas saanut huomata, miten en edelleenkään ymmärrä lapsista mitään. Varsinkaan vauvoista, tollasista melkein-vastasyntyneistä puhumattakaan. Onneks kuitenkaan ei vielä sen enempää tarvikaan tietää. / Oma vauvani edelleen lomailee, tosin syy on enemmän lomakohteen majoittajasta kuin itestäni. Elättelen toivoa, että ehkä tässä joku päivä saisin kissani takaisin...