Koska tällä hetkellä meno on astetta vaisumpaa, suomeksi sängyn pohjalla nenä räkää valuen, ei ole mitään ajankohtaista päivitettävää. Toki voisin vuodattaa kurjaa oloani ja manata kaiken maan ja taivaan välillä, mutta onneksi elämä on täynnä valintoja. Ja koska voin blogiini kirjoittaa mistä vaan, valitsen omistaa tämän postauksen salaatille. Kyllä, salaatille.
Keskiviikkona, perinteisellä kesän lopun/syksyn äiti-tytär -tallinnanmatkalla, kysyin voidaanko mennä syömään samaan paikkaan kuin vuosi sitten. Mikäpä siinä, totesi mama ja teki Sherlockmaisen suorituksen selvittäessään mikä se paikka on ja missä se sijaitsee. Ja ihan hyvä niin, mä siinä olisin nimittäin lähtenyt täysin päinvastaiseen suuntaan. Onneksi navigaattori on ystävä ja aurinko lämmitti.
Niin, se salaatti. Vietnamese Salad. Lasinuudelia, ankkaa, rehuja ja kaikkia ihania mausteita ja yrttejä. En tiedä mitä, mutta just niitä sellasia mitä vietnamilaisessa keittiössä käytetään. Ehkä sekin kertoo jo jotain, jos viimeisen vuoden olen tosta salaatista haaveillut. Haaveilu kannatti, oli nimittäin hyvää. Suosittelen, 5/5, ja muuta sellaista. Sama linja jatkui jälkkärinä nautitun Coconut Puddingin muodossa. Samat suositukset sillekin tai oikeastaan koko paikalle. Ja jotta suosituksista jotain hyötyä olis, kerrottakoot, että paikan nimi on Nop ja osoite J. Köleri 1. Menkää! Menkää ja ihastukaa!
Mäkin menisin vaikka heti, mutta nyt ei ehdi. Pitää kattokaas sairastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti