24

Kahdeskymmeneskolmas ikävuoteni oli todennäköisesti elämäni tähän asti opettavaisin. Siitäkin huolimatta, että sen alkaessa ainoa tavoitteeni oli oppia juomaan kaljaa. Ja senhän opin, mutta opinpa paljon muutakin. Opin itsestäni, opin muista, opin elämästä. Jos oikein runolliseksi heittäytyisin, voisin jopa sanoa kasvaneeni aikuiseksi. On se luojan lykky, että en ole kovin runollista tyyppiä. 

Opin hyväksymään itseni, eli tein sen mitä en ollut elämäni ensimmäisen kahdenkymmenen kahden vuoden aikana osannut tehdä. Opin olemaan vain minä ja opin olemaan onnellinen siitä, että olen juuri minä. Opin tuntemaan itseni paremmin, opin ymmärtämään omaa ajatusmaailmaani ja omia käyttäytymismallejani. Opin, etten ole niin vahva kuin kuvittelin olevani, mutten myöskään niin heikko kuin olin luullut olevani. Opin ettei aina tarvitse pärjätä yksin. Opin salailemaan, mutta opin myös olemaan sata kertaa rehellisempi kuin koskaan. Opin arvostamaan sitä mitä on juuri sillä hetkellä. Opin ottamaan vastuun omasta elämästäni ja opin ettei oma onnellisuuteni ole kiinni kenestäkään muusta. Opin, ettei kaikki ole aina sitä miltä näyttää. Opin, ettei kaikkea voi ymmärtää. Opin hyväksymään muiden ihmisten valinnat ja päätökset, riippumatta siitä miten paljon ne eroavat omistani. Opin entistä enemmän ottamaan muut ihmiset avoimemmin vastaan, opin olemaan tekemättä hätäisiä johtopäätöksiä. Opin, ettei mikään ole varmaa. Opin arvostamaan ja opin vähän pelkäämäänkin sitä. Opin rakastamaan, opin menettämään. Opin surusta, vihasta ja katkeruudesta. Opin ilosta, täydellisestä onnellisuudesta ja hetkessä elämisestä. Opin maailmanlopusta ja siitä selviytymisestä. 

Mutta ennen kaikkea opin virheistäni. Opin huonoista valinnoista, vääristä päätöksistä, vaikeuksista. Opin uudelleen sen, mistä kuva ranteessani muistuttaa joka päivä. En vaihtais sekuntiakaan. Sillä jos vaihtaisin, en olisi enää minä. Ja haluan olla minä, koska ei maailmassa ole ketään joka voisi olla parempi minä kuin minä. Ja toivottavasti olen tätä ainakin vielä seuraavatkin kaksikymmentäneljä vuotta, sanoo kuka tahansa mitä tahansa. 

Eilen juhlin kaverin kanssa kahden viinipullollisen ja loppuillan tanssahtelujen kera. Aloin opetella tykkäämään punkusta ja opin, että yksi tequilashotti illassa riittää. Viisaus karttuu iän myötä.