Luin hiljattain blogitekstin aiheesta elääkö opintotuella? (En kyllä kuollaksenikaan nyt muista missä ja kenen kirjoittama) ja aloin miettiä asiaa. Vaikka itse tykkäänkin valittaa opiskelijoiden olevan valtion pohjasakkaa ja tietyllä tavalla huonoiten toimeentuleva ihmisryhmä, tietenkin olen kiitollinen, että meillä on vielä ilmainen koulutus - ja opiskelusta vieläpä maksetaan. Eniten koko systeemissä ärsyttääkin tällä hetkellä lähinnä opintotuen suhde esim. pääkaupunkiseudun vuokra-asuntojen hintatasoon (joka nousee tasaisesti opintotuen pysyessä samana) sekä kannustaminen lainanottoon. Ihan oikeasti, mitä muuta ihmisryhmää kannustetaan elämään lainarahalla? Ei tosin tästäkään pitäisi valittaa, kun kuitenkin, niinkuin sanottu, toistaiseksi se itse opiskelu on yhä ilmaista.
Mutta, se opintotuki. Sitähän maksetaan se vajaa 500 euroa kuussa ja onhan se iso raha. Oli jo ennen opiskeluaikaakin. Siinä kirjoituksessa minkä luin, kirjoittaja maksoi vuokraa 300 euroa ja totesi jäljelle jäävällä rahamäärällä elävänsä. Ei herroiksi, eikä missään nimessä niin, että olisi varaa ostaa paljon muuta kuin ruokaa ja maksaa laskut, mutta kuitenkin.
Elämä on valintoja täynnä. Minä olen valinnut asua yksityiseltä vuokratussa yksiössä, kivalla alueella ja loistavien kulkuyhteyksien varrella. Olen valinnut maksaa 630 euroa kuussa vuokraa ja vastineeksi saan oman rauhan, asunnon missä viihdyn, kaikki palvelut lähellä ja muutaman kilometrin säteellä niin perhe, treenit kuin monta kaveriakin. Ja se on oma valintani. Voisin myös valita asua Korsossa, HOASin solukämpässä ja vaihtoehtoisesti kaukana kaikesta. Voisin käyttää päivässä enemmän aikaa matkustamalla paikasta A paikkaan B, nähdä harvemmin kavereita ja tekemällä pelkästään treeneihin menemisestä helvetinmoisen operaation. Silloin todennäköisesti se vuokrakin olisi maksimissaan 300 euroa ja opintotuesta jäisi yli sen verran, että sillä juuri ja juuri elää. Mutta kuten sanoin, elämä on valintoja täynnä. Ja minä valitsin toisin.
Opintotuki ei omalla kohdallani riitä edes kattamaan koko vuokraani. Saatika, että siitä riittäisi rahaa maksaa bussikortti, nyrkkeily, puhelin, ruoka ja muu eläminen. Ja tämähän oli tiedossa, kun opiskelemaan lähdin. Oma valinta sekin. Otin opiskelupaikan vastaan puoli vuotta ennenkuin koulun alotin. Olin täyspäiväisesti töissä ja yritin säästää, vaihtelevalla menestyksellä tosin, mutta kuitenkin. Nostan opintolainaa ja olen päättänyt valmistua ajallaan, jotta saan hyvitystä takaisinmaksussa, kun se aika koittaa. Olin joulun töissä ja pyrin olemaan jatkossakin, samoin kuin kesät. Opiskelujen ohessa voi toki myös tehdä töitä, mutta rehellisyyden nimissä en tiedä millä ajalla. Ainakin tällä hetkellä koko kevät näyttää niin tiukalta, että todellakin nostan hattua kaikille samassa jamassa oleville, jotka vielä painaa duunia kaiken tän työmäärän keskellä. En todellakaan elä herroiksi, eikä todellakaan tekisi pahaa miettiä vähän tarkemmin paljon sitä rahaa pistän ja mihin, mutta ehkä helpottaa myös tieto siitä ettei tämä kestä enää kuin kolme vuotta. ("Helpottavaa", juu.) Mutta oma päätös, oma valinta ja sen mukaan on vain elettävä.
Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että eläminen on kallista. Asuminen on kallista, ruoka on kallista. Jopa kuukauden seutulippu on kallis, opiskelija-alennuksesta huolimatta. Ja juu, voisihan sitä kituuttaa ja elää niukemmin, mutta on ihan kivakin nauttia välillä elämästä ja koko opiskeluajasta. Kuitenkin ajattelin opiskella elämässäni vain tän yhden kerran. Sen vuoksi mielelläni keskittyisinkin vain siihen kouluun silloin kun sitä on, koska vuorokaudessa nyt vaan on rajallinen määrä tunteja. Enkä tosiaan ole mikään superihminen.
Onneksi nyt kuitenkin voin nostaa opintotukea säännöllisesti (toisin kuin syksyllä koska tulorajat), asumiskuvioihin on tiedossa muutos ja voin aina luottaa siihen, että kotikotona on ruokaa ja kahvia. Eli eiköhän tästä selvitä.
Mutta elääkö opintotuella? Omasta mielestäni ei. Vajaa 500 euroa kuussa ei tosiaan riitä elämiseen, ainakaan hyvään elämiseen. Ja hyvällä elämisellä en tarkoita jatkuvaa shoppailua, biletystä ja ulkomaanmatkoja kolmesti vuodessa, vaan sitä, ettei tarvitse stressata ja ahdistua jokaisesta laskusta ja kauppareissusta.
Mutta hei, opiskelijatoverit, ollaan nyt kiitollisia siitä mitä meillä vielä on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti