Loma taitaa olla onnistunut siinä vaiheessa, kun ei enää muista mikä päivä on. Ja sitten tajuaa, ettei sillä ole edes väliä mikä päivä on, kunhan ei ole viimeinen lomapäivä.
Sellainen päivä oli tänään. Ihmettelin miksi stadi on tupaten täynnä porukkaa, kunnes tajusin sen olevan varmaan aika yleistä kun on lauantai. Ja alennusmyynnit. Oli just sellainen talvipäivä mitä rakastan, kun on kylmä mutta taivaalta ei kuitenkaan sada mitään, kun on pakkasta mutta ei tuule. Sellainen päivä, kun teki mieli kävellä keskustaan, fiilistellä töölönlahtea ja nauttia siitä fiiliksestä kun kylmyys pistelee poskia. Nauttia hyvästä seurasta ja naurusta. Löytää jemmakahvila, se ainoa koko stadissa, missä oli rauhallista. Tajuta pelkäävänsä ihan hölmöjä asioita ja vain keskittyä hetkeen.
Kotiin päästyä nukahdin päikkäreille puoli kahdeksalta. Maailman paras fiilis on lukea kirjaa ja nukahtaa se kädessä, tietoisena siitä että on ihan ok nukahtaa. Kirjoitin päiväkirjaa ekaa kertaa toukokuun jälkeen, ellei lasketa mukaan merkintää parin viikon takaa, jolloin olin kirjoittanut "Vittu. Piti kirjoittaa mut en nyt ehdi."
Tulipahan sekin kuitenkin kerrottua. Hmm.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti