Hetken kieltää mieltä omatunto
mut aina ajan mittaa helpottaa sekin
Kalliosta kohti uusia kujeita
mulle suhteet on silmän lumetta
Oon niissä nopee, toisten tunteille sokee
ennen kolmeekymppii on vaa ehittävä kokee
Ja mun ikuinen teini-ikä jatkuu
anteeksi he joita mun takii sattuu
Älä muista pahalla
En pysty toimii sun haluumalla tavalla
Älä muista pahalla
Olipas venka viikonloppu. Muutama kesä takaperin pelattiin kaverin kanssa Scrabblea koffarissa ja päädyttiin väittelemään onko venka sana. Kaveri kun kovin yritti päästä kirjaimistaan eroon ja venka ainoa sana jonka niistä keksi. Sen illan jälkeen todettiin, että venka on ihan pätevä sana, ainakin kun sen liittää viikonloppuun.
Perjantaina päädyin lyhyellä varoitusajalla kaivolle, ilmeisesti Metropolian fuksiaisiin tai jotain. Haalareita on ollut ikävä ja haalareiden taskusta löytyvät Alias-kortit alkaa käydä jo tylsäksi, onhan samoilla korteilla pelailtu jo viimeiset puoli vuotta. Väsymys iski kahden aikaan ja oli pakko lähteä suunnistamaan kotiin. Ja ihan hyvä niin, ainakin sen perusteella, että tossa lipaston päällä nyt nököttää yhden poronsarvet. Vielä kun tietäis mistä oon ne repässyt...
Lauantaina koomailtuani tarpeeksi kauan, oli pakko kasata itsensä. Illalla nimittäin odotti Korjaamo ja Gasellit. Ja jos Gasellit soittaa, sinnehän mennään vaikka pää kainalossa. (Kieltämättä siltä se vähän tuntuikin.) Oli pää missä tahansa, niin aivan superi keikka oli! Huh, kun niinkin yksinkertainen asia kuin musiikki voi vaikuttaa niin vahvasti. Niin vahvasti, että tänään vielä keikan jälkihuuruissa whatsappasin kaverille tsemppilauseita suoraa Gasellien lyriikoista. Wää wää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti