Viime aikoina on ollut aivan jäätävä kirjoitusvimma. Siis sellainen, että mielessä on hirveästi asiaa ja tekee mieli pistää ne ylös johonkin, saada ne pois päästä. Siinä on vain se pieni ongelma, että suurin osa näistä päässä liikuskelevista asioista liikuskelee siellä juuri silloin kun niitä ei saa kirjoitettua ylös minnekään! Kun istut kustannuslaskennan tunnilla piirtämässä mind mapia (jep, tätä mä todella teen koulussa) ja just sillä hetkellä mieleen tulee joku tosi hyvä ajatus tai lause, josta helpolla lähtisi tulemaan lisääkin tekstiä. (Selvennyksenä nää ajatukset ei liity sitten millään lailla siihen kustannuslaskentaan.)
Sillä hetkellä se vaan on paha alkaa kaivaa puhelinta tai paperia esiin runoillakseen jotain aiheeseen kuulumatonta höpönlöpöä, joten sitä yrittää vaan painaa ne ajatukset mieleensä ja muistaa ne myöhemmin. Turha ehkä mainitakaan, että harvemmin onnistuu. Se alkuperäisen ajatuksen punainen lanka saattaa olla tallella, mutta ei siitä silti enää mitään sellaista synny miksikä sen alunperin oli kaavaillut. Kotona ollessa tunnun koko ajan hääräävän kymmentä asiaa yhtä aikaan, on vaikea keskittyä vain yhteen kerrallaan. Näitä siis sattuu ihan kotonakin, ilman kustannuslaskentaa. En tiedä onko tähän kultakalan muistiini syypäänä kaikki ne häiriötekijät, mitä ympärillä on vai vaan tää haihattelijaluonteeni. Vai voiko olettaa, että kaikilla viimeisen puolen vuoden aikana vetämilläni tequila-shoteilla olisi kenties osuutta aivojeni toimintaan? (Tämä oli sitten vitsi, jos joku ei ymmärtänyt.)
Ja sitten on ne hetket, kun istuu rauhassa jossain, valmiina kirjoittamaan ylös kaikki maailman ajatukset. No, silloin siellä päässä ei yhtäkkiä liikuskelekaan kuin korkeintaan joku bulgarialaisesta uima-altaasta nenän kautta aivoihin impattu ameeba. Ja se on jo kerran todistettu tän elämän aikana, että ameeboilta harvemmin saa vastauksia yhtään mihinkään.
Tänään kävin koululla tekemässä ryhmätyötä, paikalle saavuin tyylilleni uskollisena puoli tuntia myöhässä. On se kumma, että vaikka miten ajoissa yrittää olla ja saada kaiken valmiiksi niin jotenkin se aina venyy. Vähän syytän myös juna-aikatauluja, en edes muista koska viimeksi olisin joutunut odottamaan junaa kymmentä minuuttia. Olettaen siis, että VR kulkee normaalisti. Junamatkan aikana oli hyvä kuvailla kahvikuppia, kahvi kun oli ehtinyt jo kylmetä. Taustalla äärimmäisen esteettinen näkymä työmaasta välillä Pasila-Ilmala. Ehkä iski joku karman laki tuosta myöhästymisestä, kun kotimatkalla olinkin jo sen verran pihalla maailman menosta, että onnellisena hurautin Pasilan ohi...
Päivä piristyi kun duunikaveri kutsui itsensä kahville mirriä rapsuttamaan. Päivää ei piristänyt kaverin saapuminen kaksi tuntia sovittua aiemmin, olishan se juu ollut ihan kiva esim siivota eka... Kohta lähden vielä kävelylle palelluttamaan varpaita ja kovasti haaveilen josko tänään pääsisi nukkumaan ennen kahta. (Asiaa saattais edesauttaa jos ei istuisi kirkasvalolampun edessä koko iltaa...)
Ja kyllä, tänäänkin rakastin Siaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti