Tää päivä on tuntunut ihan loputtoman pitkältä. Unettoman yön jälkeen kun herätys soi siinä puoli viiden aikaan, kun ainoa syy nousta ylös oli samaan aikaan itsekäs ja epäitsekäs, ja kun yhtäkkiä löysi itsensä aamutreenien jälkeen pesemästä kolmatta koneellista pyykkiä kellon ollessa yksitoista, saattoi vain kysyä itseltään mitä täällä tapahtuu?
En voi sanoa edistyneeni unihaasteeni kanssa, mutta ainakin on ollu hyvä syy valvoa. Uhmasin ulkoilmaa ja raahauduin stadiin noutamaan eilen ostamaani uutta puhelinta ja totesin etten osaa enää shoppailla. Haaveilin kaiken vastuun ja velvollisuuksien jättämisestä taakse, hetken mielijohteesta lähteä jonnekin. Vain tajutakseni, että täällä on vain pakko nyt olla. Näin kaveria, jonka tajusin taas kerran olevan enemmän ystävä kuin kaveri, ja jolle vuodatin taas kerran aivan liikaa aiheesta josta olen liian monta kertaa aiemmin vuodattanut jo aivan liikaa.
Enää viikko tätä romupuhelinta, niin saan uuden käyttöön. Ja enää liian monta päivää, että on taas aikaa kulunut siitä mitä oli äsken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti