Reilu vuosi sitten törmäsin sattumalta #100happydays -haasteeseen. Haasteen tarkoituksena oli lisätä sadan päivän ajan instagramiin yksi kuva jostain asiasta, joka sinä päivänä on tehnyt onnelliseksi. Jotenkin innostuin haasteesta ja päätin toteuttaa sen - ja houkuttelin pari kaveria mukaan koko hommaan. Siinä kävikin niin, että vallan ihastuttiin haasteeseen ja vähän tuli jopa surku, kun se loppui.
Tänään mietin haastetta pariinkin otteeseen. Ensimmäinen kerta oli päivällä, kun käytettiin muutaman tunnin hypäri hyödyksi ja mentiin kaverin kanssa Selloon safkaamaan. Siinä samalla kun angstattiin pahaa maailmaa, söin tyylilleni uskollisena wasabilla kuorrutettua sushipalaa. Ja ne wasabiöverit herättikin todellisuuteen, miten siistiä onkaan että voi vetää wasabiöverit. Ja miten niin pieni juttu tekee onnelliseksi.
Toinen kerta oli kotiin tullessa, kun ennen terapiakävelyä kaverin kanssa söin täydellisen mandariinin. Tiedättehän, sellaisen joka on juuri sopivan mehukas, kirpeä ja jossa ei ole yhden yhtä kiveä sisällä. Sitä täydellistä mandariinia fiilistellessäni alkoi tehdä mieli aloittaa haaste uudestaan. Näköjään on tätä päivää tarvita sosiaalinen media, jotta näkee kaikki ne pienet hyvät asiat, joita elämässä on.
Joo, en nyt aloita haastetta uudestaan, kuitenkaan. Mutta ei se pahaa tee listata pieniä, onnellisia juttuja ihan muuten vaan.
Viime aikojen pieniä iloja
#täydellinen mandariini
#pitkä kuuma suihku
#se kun saa asioita tehtyä
#autocorrectin aiheuttamat hassut kirjoitusvirheet
#ne wasabiöverit
#kun kaikki lähettelee mulle kuvia kaikista yksisarvisjutuista
#kun tapaa uusia ihmisiä
#kun sattuu pysäkille tasan samaan aikaan sporan kanssa
#lumikaaos jota voi syyttää kun myöhästyy
#uusi kahvinkeitin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti