Siinä se olis, tammikuu ikäänkuin tiivistettynä kuviksi. Alku oli lupaava, keskivaihe ihan ok, loppu kiireinen. Nyt on helmikuu ja se kuulemma kestää yhden päivän normaalia enemmän. Alku ei ole lupaava, paskaa tuntuu satavan niskaan vähän liiankin kanssa.
Vaikka nyt on vasta keskiviikko, oon jo saanut ihmeitä aikaan. Kuten ollut tän viikon kumpanakin koulupäivänä ajoissa tunnilla, mihin olen tän vuoden aikana pystynyt vain kerran aiemmin. Ja se oli lukukauden ensimmäisenä päivänä. Sen lisäksi sain syksyltä roikkumaan jääneen verkkokurssin suoritettua (3!!!) ja yllärideadlineista huolimatta kerrankin kouluhommat on suht reilassa, josta tosin osittain kiittäminen Google Translatea. Minä ja virkamiesruotsi ei olla nin kovin hyviä kavereita...
Nyt ei oikeen juttu luista, mutta kerrottakoot loppukevennyksenä tositarina tän päivän tuutorikoulutuksesta. Pidettiin loppuun leikkimielinen pubivisa, aiheena ilmeisesti kouluun liittyvät asiat jotka meidän pitäisi tietää ensi syksynä tuutoroidessamme (oon tehnyt kavereille selväksi, että mä vastaan uusien fuksien tiedottamisesta tolla bilepuolella). Ryhmässähän oli minä ja kolme muuta tyyppiä, jotka olin tavannut sen about kymmenen minuuttia aikasemmin. Visassa kysyttiin ainoaa keinoa korottaa kurssiarvosanaa ja tottakai sanon sen ensimmäisen mieleen tulleen asian; reittä pitkin! Se ensivaikutelma tais sitten mennä siinä. Ainiin joo, ja en muuten edelleenkään tiedä oikeaa vastausta kysymykseen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti