Kissa pöydällä

On se elämä niin hassuu. Ja kun sataa sitä kastuu. 

Tai näin ainakin väittää Paperi T. Tänään allekirjoitin tän väitteen ihan täysin, kun löysin itseni kantamasta selfie-nurkkaustani ullakolle. Ja miksikö? Minulla on ruokapöytä. 

Voin tyypit kertoa, että tämä on outoa. Ensinnäkin, omistan vain yhden tuolin. Toiseksi, viime kerralla kun omistin ruokapöydän, söin sen ääressä ehkä kerran. Kolmanneksi, jos käytin tänään lausetta "ootko nähnyt mun haarukkaa?", tarkoittaen tällä siis tämän kämpän ainoaa haarukkaa, ei kannata odottaa kutsua dinnereille. 

No, kaikkeen tottuu, ehkä tähänkin. Mooses ainakin on ottanut paikkansa pöydällä ja voi kyllä, näyttää oikein hyvältä sen päällä. Ja saanpahan nyt syyn koluta läpi kirppareita ja kierrätysryhmiä metsästäessäni toista samanlaista tuolia, minkä jo omistan. Ja melkoisen varma olen, että tämä pöytä ilahduttaa muita ihmisiä hyvinkin paljon. Enkä nyt itsekään sitä vihaa. 

P.S. Metku tervetuloa dinnerille, nyt kun löytyy pöytäkin! Saat istua ainoalla tuolilla ja ota oma haarukka mukaan!