Aikamoista tahdonvoimaa on vaadittu viime aikoina, että pääsee aamulla ylös sängystä. Ennen täyspäiväisten duunien alkua, kun elin kolme viikkoa käytännössä katsoen koko ajan joko koulussa tai töissä, luulin elämän helpottavan kun se koulu putoaa kuvioista pois. Eipä pudonnut eikä helpottanut ja koulun lisäksi kuvioihin tuli ihan kaikkea muutakin. Tällä hetkellä helpottaa ajatus, että jouluaattona on vika deadline (hyvää joulua vaan..) ja ettei ketään kolmen vuoden päästä kiinnosta minkä arvosanan sain ergonomiaesseestä. Tai jos kiinnostaakin printtaan sen esseen, kääräisen rullalle ja tungen... niih.
Perjantaina vietin pieniä jouluja Suomeen palanneen kaverin kanssa, vedin piparkakku-aurajuustoöverit ja sain kuulla olevani ihan erilainen kuin minkä käsityksen musta kuulemma sai muutama vuosi sitten ilosaarirockissa. Olin tästä niin otettu, että nyt on pakko käyttää tekstin joukossa hymiötä. :-D. Eilen käytiin testaamassa Flamingosta löytyvä Prison island -peli ja en voi suositella kenellekään. Käsittämätöntä shaibaa.
Jos ikinä elämässä on väsyttänyt oikeasti paljon, niin tänä aamuna. Asiaa ei helpottanut huonosti kulkevat dösat (tosin duuniin saapuminen 25 minuuttia ennen työajan alkua mahdollisti välikuoleman) eikä myöskään tihkusade, joka muistutti ikävästi tunnetta kuin joku suihkisi suihkupullolla naamaan. Päivän aikana onneksi sain kuunnella neljän vuoden takaisia spotify-listojani ja tehdä taas unohdettuja löytöjä sieltä. Ja kyllähän Turtles-mekkoon pukeutuminenkin vähän piristi. Lasken päiviä joululomaan.
Kolme päivää enää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti