ATM: Böle bibliotek. Täällä on nyt vierähtäny sellaset vajaat nelisen tuntia ja vihdoin alkais olla valmis. Note to self: ens kerralla kun tulee tehtäväksi kirjoittaa viidentoista sivun essee (josta kuulin äsken ettei sen oliskaan tarvinnut olla viittätoista sivua), aloita se aikaisemmin kuin vikana iltana. Edes tokavikana tai vielä mielummin vaikka heti, kun se tehtävänanto tulee. Helpottaa elämää kummasti.
Mutta, nyt se luojanvitunkiitos on ohi. Alitin kaikki jo muutenkin alhaiset odotukseni, mutta ihan sama. Kuha on ohi. (Kuvittele tähän joku hauska kuha-kuva.) Nyt voi taas keskittyä elämässä tärkeämpiin asioihin, kuten painua P&S:n kautta kotiin ruokkimaan Mooses, nukkua ensi yönä muutamaa tuntia enempää (tai ainakin yrittää) ja huomenna sosialisoitua ja nähdä kavereita. Puolitoista viikkoa poissa koulusta saa aikaa pelon, että kenties menetän jotain tärkeää. Ei koulun osalta, mutta kaiken oleellisemman. Onneksi whatsapp laulaa ja huomenna voi torstaisen vapaapäivän varjolla ottaa yhet.
En nyt pääse yli tosta esseestä, miten helpottavaa kun se on ohi. Tunnetusti asioiden pitkittäminen ei johda mihinkään muuhun kuin stressiin ja seinien kaatumiseen, miksi silti on niin vaikeaa saada mitään aikaan? Nyt on ainakin sellainen olo, että ympäriltä kuuluu vaan klik klik klik, kun palaset loksahtelee kohdilleen. Ja paras olis pysyäkin siellä kohdillaan, edes hetken. Kerrankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti