Kävipä niin, että eilen kesken joulusiivouksen, kaveri puski sisään mukanaan kassillinen salaattiaineksia ja lempijuomaa. Siivous sai jäädä, pyykinpesu sai jäädä. Keskityttiin oleelliseen, eli saldeiluun ja kuulumisten vaihtamiseen. Talouden kahdesta haarukasta on jäljellä tasan yksi, mutta tein tieteellisen kokeen ja todistin salaatinsyömisen olevan mahdollista myös lusikalla. Muutaman viikon kuulumisten vaihtamiseen olis mennyt helposti kolme päivää. Noin puolen tunnin monologin jälkeen oli pakko todeta, että en vaan jaksa enää puhua.
En jaksa puhua. En jaksa ajatella. Niin helvetin loppu oon tällä hetkellä. Onneksi tänään, nyt, alkaa muutaman päivän vapaat. Vapaat, kun ei tarvitse puhua ja ei tarvitse ajatella. Saa vain olla.
Mooses sai joululahjaksi uuden raapimatelineen, kissanmintulla kuorrutetun. Oli ilmeisen mieluisa lahja, ainakin päätellen siitä, että heräilin yöllä tunnin välein kun kuului vaan skriits skriits skiriits. Mietin mitkä mahikset olisi saada Mooseksesta kuva tonttulakki päässä. Luultavasti huonot, enkä välttämättä tarvitse enää enempää taisteluarpia käsiin. Harmi, siitä olis varmasti tullut ihan megasöpö kuva. Ehkä ensi vuonna sitten.
Luin eka et mitkä mahikset olis saada Mooseksesta tonttulakki. :D
VastaaPoistaSe vaatis kyllä jo aika paljon työtä, täytyishän se värjätä osittain punaiseksi (valkoista karvareunaa ja tupsua lukuunotaamatta) ja toisekseen en kyllä usko että mooses nauttisi elämästä tonttulakkina. Tosin eihän sitä koskaan tiedä...
Poista