Joulu on ohi, ainakin omalta osaltani. Yksi päivä vuodessa riittää, kiitos ja näkemiin.
Vapaapäivän oon käyttänyt just niinkuin vapaapäivät omasta mielestäni kuuluisi käyttää. Nukuin pitkään. Tulin kotikotiin hengailemaan. Luin kirjaa, tai lähinnä yritin lukea. Vaikeaa oli, koska torkahtelin koko ajan. (Vika ei ollut kirjassa.) Pelattiin muutama erä SkipBoa. Join kahvia aina kun teki mieli, eli paljon. Katsoin salkkareita. Kävin kävelyllä ja saunassa. Alettiin isin kanssa katsoa Kaksi tornia, joka tosin hetkellisesti keskeytyi, kun dvd-soitin irtisanoutui yhteistyöstä. Muistin taas miten ihastunut olenkaan Legolakseen.
Luen aina netistä quoteja, joita poimin talteen. Sellaisia, jotka kuvastaa mahdollisimman osuvasti sen hetkistä olotilaa. Tänään sitä tehdessä aloin miettiä miksi etsin omaa mieltä kuvaavia tekstejä muiden kirjoittamana, miksen vain kirjoita niitä itse. Jotenkin oon jäänyt jumiin sanojen taakse, kaikki on ikäänkuin jo sanottu. Kulutettua ja käytettyä. Helpompaa lainata muilta, kuin tehdä omaa, kaunistelematonta. Rehellistä. Ehkä sekin tosin auttaa, että nyt kirjoitan ylös edes sen pienen osan. Ja joskus, sitten joskus kun tästä noustaan, palaan asiaan.
Oon pari päivää haaveillut hiusten värjäämisestä. Vielä ei ole ihan selvillä mistä väristä edes haaveilen, kaipaan vain jotain muutosta. Tosin, kun yli kolmeen vuoteen en väreihin ole koskenut, muutamaa raidoitusta lukuunottamatta, on kynnys siihen värirumbaan lähtemiseen aika suuri. Pitänee etsiä niiden quoteiden lisäksi netistä myös jotain hiusinspistä, ehkä tääkin dilemma ratkeaa ajallaan. #firstworldproblems
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti