CHRISTMAS BUCKET LIST

Oonko muistanut mainita etten ole yhtään jouluihminen? Jos en, niin mainittakoon se sitten nyt. En ole jouluihminen. En siis mitenkään vihaa joulua, mutta en myöskään jaksa hypettää ja hekumoida sitä viikkoja ennen h-hetkeä. Joulu on pakollinen paha, vähän niinkuin arvonlisävero tai vesirokko. Lapsuuden joulut oli ihania ja niistä jäi paljon hyviä muistoja, mutta mitä vanhemmaksi ollaan tultu, sitä epä-jouluisemmaksi on joulunvietto käynyt. Aikaisemmista yli kymmenen hengen jouluaatoista meno on kutistunut muutamaan henkeen, eikä kukaan oikein jaksa hössöttää mistään. Istutaan alas, syödään jotain hyvää (kukaan ei ole jouluruoka-fani), pelataan jotain ja ollaan vaan. Ja niin on hyvä. 

Koska nyt kuitenkin jonkinasteista joulua vietetään, kokosin pienen bucket listin joulusuunnitelmistani. Vahvasti uskon pystyväni toteuttamaan kaiken.

Jouluna aion...

...syödä lohta. Paljon lohta. En välitä laatikoista, rosolleista tai kinkusta, mutta lohi on se juttu. Toiveeni on kuultu (tai siis mama kysyi onko ruokatoiveita jouluksi) ja lohta löytyy. Ou jea. 

...vallata porukoiden sohvannurkan ja linnoittautua sinne, peitto- ja tyynykasan kera. 

...lukea ainakin sata kirjaa. Tai jos realistisia ollaan, niin kaksi tuossa odottelis, eli jos niistä aloitetaan.

...katsoa kaikki Salkkarit, joita en ole ehtinyt moneen viikkoon katsoa. Tai ainakin ne jotka edelleen näkyy katsomossa.

...katsoa kaikki LOTRit, leffa per päivä jouluaatosta alkaen. 

...nukkua silloin kun huvittaa.

...juoda kahvia silloin kun tekee mieli.

...käydä pitkillä kävelyillä (ellei nyt ihan myrskykelit iske). 

Alunperin listalle piti tulla myös joulusiivous, jonka olin alunperin kaavaillut huomiselle ja josta oikeastaan voisi jättää tuon "joulun" pois ja jonka itseasiassa aloitinkin jo tänään ja toivottavasti saan sen tänään myös päätökseen. Tulikohan varmasti tarpeeksi pitkä virke... Hyvin on edennyt tähän asti kun blogia aloin kirjoittaa. Tätäkin tosin edelsi puolituntinen vanhojen päiväkirjojen parissa, mutta mitä niistäkin nyt sanoisi. Kyllä oli raskasta olla viisitoistavuotias ja palavasti rakastunut poikaan, jonka kanssa oli kerran pussaillut pikkupäissään. Silloinhan sitä kaikki hoki, että elämä helpottaa mitä vanhemmaksi tulee. Tekis mieli palata ajassa se melkein yhdeksän vuotta taaksepäin, rutistaa se teiniangsti-mantu syliin ja kertoa, että se ei todellakaan tule helpottamaan. 

Okei vähän eksyin loppuun aiheesta, mutta menkööt. Ja pahoittelut pienestä valheesta muutama postaus takaperin! Kyllähän täältä pororätin lisäksi muitakin joulukoristeita löytyy, siitä kummitytön äiti on pitänyt huolen! Kynttilätelineet DIY (ei siis omista käsistäni. Yllätyittekö?), kissaturvalliset kynttilät varmaan jostain siunatusta paikasta, Mooses HESYltä. Hoh-hoh-hooo.