Who am I?

Välillä tulee sellaisia kausia, kun koen olevani aivan totaalihukassa itseni kanssa. Tällaisina aikoina en tiedä kuka olen, mitä teen, mitä haluan, mitä pitäisi olla. Tällaisina aikoina myös liian helposti yritän olla jotain, mitä ilmiselvästi en ole, jotain mitä oletan muiden minun odottavan olevan. Siitäkin huolimatta, että koskaan ei kukaan ole tullut kertomaan, että minun pitäisi olla jotain muuta kuin mitä olen. 

Viime aikoina olen kuunnellut aika paljon Sannin biisiä 2080-luvulla, ja yhtenä päivänä kun sitä kuuntelin, niin alkoi vaan ärsyttää. Se kohta, missä lauletaan "voisin siivota, mut kenen takia." Teki mieli ruuhkabussissa ravistella sitä biisiä soittavaa puhelinta ja huutaa, että jumalauta nainen, nyt vähän itsekunnioitusta. Että mitä ikinä teet, niin tee se itses takia!!! 

Juuri tuo kohta, tuo lause, kiteytti niin paljon omaa ajatusmaailmaani, että kaikki mitä teen, teen vaan muiden takia. Ja se ajatusmaailma nyt vaan on yksinkertaisesti perseestä. Näitä kukamäoon? -kausia on ollut ja varmasti tulee olemaankin, mutta ehkä ne helpottaa, kun vain hyväksyisi sen millainen on, sen sijaan että yrittäisi olla sellainen mitä luulee muiden odottavan. 

Tottakai niiden ihmisten takia, ketä rakastan, haluan olla parempi. Haluan heidän saavan elää sen paremman minän kanssa, ilman sitä hukassa olevaa ruikuttavaa tyttöparkaa, joka aika ajoin puskee esiin. Mutta kaikki se muu, se maallinen, on vain itseäni varten. Haluan siivota, että itsellä olisi mukavampi olla. Haluan liikkua, koska itse nautin siitä. Mitä ikinä teen, haluan tehdä sen itselleni, itseni takia, jotta itselläni olisi parempi olla. Ja luultavasti näin pystyn olemaan myös se parempi minä kaikille muille. 

Kuka sitten olen?

Olen tyttö, joka inhoaa jos kutsutaan naiseksi. Olen tyttö, joka pelkää elämän menevän ohi. Olen tyttö, joka tarvitsee yksinäisyyttä, mutta joka pelkää kuollakseen jäävänsä yksin. Olen tyttö, joka uskoo kohtaloon ja tarkoitukseen. Olen tyttö, joka on tehnyt virheitä ja tyhmiä asioita, mutta oppinut hyväksymään ne. Olen tyttö, joka muistaa mikä mekko oli päällä kun vuosia sitten rakastui ensisilmäyksellä, mutta ei muista mitään oikeasti oleellista. Olen tyttö, joka mielummin katsoo kaiken loppuun, koska aina kuitenkin jaksaa uskoa, että se loppu olisi onnellinen. Olen tyttö, joka tuntee paljon ja liikaakin, jolle mikään tunne ei ole helppo käsiteltävä. Olen tyttö, joka on selvinnyt paljosta, ja tietää ettei ole mitään mistä ei voisi selvitä. Olen tyttö, joka on aina täynnä kissankarvoja, ja jonka ympärillä kaikki kahden metrin säteellä saavat osansa niistä. Olen tyttö, joka ei jaksa ihmissuhdepelejä. Olen tyttö, joka haluaa uskoa ihmisistä hyvää. Olen tyttö, joka miettii niin paljon, että lopulta kaikki on hyvinkin yksinkertaista.