Mitenhän monta tunneskaalaa on ok käydä läpi yhden päivän aikana?
Tänään taas käyty aika monta ja ihan laidasta laitaan, as usual. Parhaimmistoon kuului iltainen fillarointi kaverin luokse, jonne kokoonnuttiin kolmen koplalla lettukesteille. Kai on myös ihan ok valmistaa vino pino fitness-henkisiä banaanilettuja ja syödä ne jäätelön kanssa? Seura oli enemmänkin kuin ok, kolme väsymyksestä hysteeristä naista saman pöydän ääressä oli pahempaa vatsalihastreeniä kuin sitä edetävä cardio. Naurettiin. Paljon. Ja teki muuten hyvää. Oon nykyään ehkä maailman epäsosiaalisin olento ikinä ja yhteydenpito kavereihin on lievästi sanottuna vähäistä, mutta siinä aika hyvin erottuu ne jyvät akanoista. Ne jotka siihen elämään kuuluu ja siinä haluaa molemmin puolin pitää, ne myös pysyy. Ja oon aika onnellinen, että näiden kahden kanssa oon saanut viettää ne hulluimmat vuodet, ihan teinimetsän pussikaljailloista aikuisiän toilailuihin. Ja mikä vielä kivempaa, ollaan kaikki saatu asiat aika hyvin raiteilleen, vaikka lopputulos olis voinut olla ihan toinenkin.
Lettuähkyt oli kiva kuluttaa pois sillä fillarilla. Eikä pyörätiessäkään ollut valittamista, jotenkin ällöttävän kliseistä miten voi nauttia niin paljon polkea puiden reunustamalla tiellä. Tai ylinpäätään polkemisesta, vaikka monen vuoden tauon jälkeen polvet huutaakin hoosiannaa.
Tänään kotimatkalla tuntui jo kesältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti