Ei tullu tästä päivästä sitä mitä piti. Tuli uni, tuli unet, tuli pakomatka todellisuudesta. Tuli pyykkivuori, tuli aurinko, tuli ajatukset.
Muistin tänään miltä tarhan aamupuuro maistui. Muistin miltä tuntui lapsena istua keinutuoliin, kun tuntui että se keikkaa taaksepäin ja muistin miltä tuntui isin kyydissä prätkän selässä se matkan ensimmäinen mutka. Muistin miltä tuntuu olla täydellisen hetken ajan onnellinen ja miltä tuntuu ikävöidä niin että sattuu.
Päivät jakautuu kolmenlaisiin; toiveikkaan optimistisiin, realistisen tasapainoisiin ja täydellisen epätoivoisiin.
Ollako vai eikö olla, jaksaako vai eikö jaksa.
Pakko jaksaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti