Lauantaina työpäivän päätteeksi sain pikkuruisia vieraita, kun kummityttö tuli kylään. Ja otti muutes pikkuveljen ja mutsinsakin mukaan, joten menoa ja meininkiä riitti. Mooses oli maailman kiinnostavin juttu ikinä, mutta ei tainnut Herra Karvapylly itse niin paljon arvostaa fanilaumaansa, mietteet mulkoilujen takana olivat luokkaa Moneltahan olisitte kotona jos nyt lähtisitte... Ja täytynee muuten olla kiitollinen, kun noille kahdelle toistaiseksi kelpaa viihteeksi ikkunan ääressä seisoskelu, kaikki kivat purkit ja purnukat, sekä meikämantun hienosti riviin kasaamat kengät, joita oli pakko sovittaa. Joka paria.
Aamukävely siinä eilen mainitsemassani superhyvässä seurassa. Kaverin kanssa ollaan viimeisen vuoden ajan tallattu töölönlahtea säännöllisesti, aika harvassa on tainneet olla viikot kun meitä siellä ei ole näkynyt. Juoksulenkin sijaan päätettiin tänään ottaa nokka kohti kaivaria ja juoda siellä kahvit. Mutta töölönlahdelta tuli bongattua kevään eka joutsen, tosin vähän sähisevä sellainen. Viime kesänä opittiin tuntemaan vesistön kaikki joutsen- ja ankkaperheet, ja voi sitä surkun määrää kun syksyllä toinen joutsenperhe vaan otti ja katosi. Omat sympatiani on aina eläinkunnan puolella, joten ihanaa päästä tänä keväänä ja kesänä seuraamaan millaisia rumia ankanpoikasia tuonne syntyykään.
Eläinkunnasta puheenollen, mukaan matkaan tarttui myös pari koirakaveria. Veikeitä tapauksia, toinen veti niin hullun lailla, että kumma kun happi enää kulki ja toista taas sai raahata perässä, loppumatkasta vähän kantaakin. Ihania makkaroita kuitenkin!
Ja se terveysaamupala, eikun ootas... Hyvvee oli sekin ja kahvin kohdalla ihan superpirteä myyjätyttö vielä muistutti santsaamaan. Muistettiinko? Todellakin. En tiedä lasketaanko kahvin juontia ulkoilmassa terdeilyksi, mutta jos lasketaan niin nyt on sitten virallisesti terdekausi avattu! Ja oli muuten lämmin.
Muuhun ohjelmistoon on kuulunut äitienpäivällinen Vapianossa, kahvittelua mummin luona ja fillarointia. Paljon fillarointia. Ja pakko kyllä vähän potkia itseäni nilkkaa, että miksi oon jaagaillut näin kauan sen pyörän hankkimisen kanssa, sehän on aivan superkivaa puuhaa! Ainoa dilemma kaupunkiin mennessä on, että minne hittoon sitä tunkee sen kypärän siksi aikaa kun sitä ei tarvi, mutta ei kai se suuri vaiva sitä ole kädessä tai kassissa kantaa, eh.
Sellattii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti