Tämä viikko on ollut täynnä paskoja aamuja. Pardon my French. Kun tämän vuoden puolella olen noin sadan muun asian lisäksi saanut järjestykseen aamurutiinini, tuntuu paluu menneeseen aika karulta. Ennenhän homma toimi niin, että aamut oli torkkua torkun perään, hyvänä aamuna kuppi kahvia ja pikajuoksu bussiin. Aamupalasta ei tietoakaan. Sitten kun pitkällisen ja sitäkin tuskallisemman opettelun tuloksena sain vihdoin sen aamupalan tungettua kurkkuun ilman oksennusrefleksiä ja pahaa oloa, siitä alkoi tulla rutiini, sellainen jota melkein odottaa.
Ei kai siinä, tällä viikolla on kyllä torkkunappi laulanut. Tai varsinaisestihan se ei laula, koska herätysääneksi olen valinnut ne kaikkein hirveimmät rekan peruutusäänet ja muut avaruusrumpukompit, mutta ääntä on lähtenyt. Onneksi Mooses on kuuro. Puuroa on alettu keittää siinä vaiheessa kun sen olisi kuulunut olla jo mahassa, puurohiutaleet on lennellyt pitkin keittiötä, hammastahnat on tippunut vaatteille (joskus suu vain loksahtaa auki kesken hammaspesun, ei sille vain voi mitään) ja lopulta koko aamu kaikkine edesmenneine rutiineineen ja tarkkoine kellonaikoineen on mennyt plörinäksi. Ainiin, ja kylmäkin on vielä ollut ulkona.
Syy näihin paskoihin aamuihin löytyy yksinkertaisesti huonosti nukutuista öistä. Ja syy huonosti nukuttuihin öihin löytyy... No, sitä tässä mietitään. Yleensä kun jokin asia painaa mieltä, se heijastuu unen laatuun, mutta enemmänkin levottomina unina ja ihmeellisinä heräämisinä keskellä yötä. Nyt olen kuitenkin nukkunut ilman unia ja heräämisetkin on olleet harvassa. Ei vaan pysty ymmärtämään, mutta toivon ihan tosi paljon, että tää tästä helpottais.
Unen puute ja väsymys valitettavasti näkyy vain mielialassa (ja naamassa), eikä kovin positiivisella tavalla. Muutenkin kun tunnetilat tuntuu heittelevän laidasta laitaan, saa jatkuva väsymys ja uupumus sen pysymään siellä apatian puolella. Ja sekös vasta mukavaa onkin se. Not. Negatiivisesti se vaikuttaa myös ruokailutottumuksiin, t. Vain +6kg tällä viikolla pullaa tankannut minä. Ja mikä ehkä tällä hetkellä pahinta, väsymys vaikuttaa negatiivisesti myös liikuntatottumuksiin, ja vaikka miten tiedän sen urheilun antavan sitä energiaa, niin silti olen saanut tällä viikolla suoritettua vain pakolliset treenit. (Tosin niissä olen kyllä vetänyt itseni ihan äärirajoille.)
No onneksi huominen on aikaa relata ennen uutta viikkoa, tiedossa ainakin maailman parasta lenkkiseuraa ja varmaan myös vähän äitienpäiväilyä. Eiköhän niillä saada tälle viikolle edes yksi ei-paska aamu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti