Voi jumpe, nyt se sitten koitti. Yleensä näin otsikoidaan viikon lopussa, mutta koska mähän haluan tehdä kaiken toisin kuin muut (näin mulle kerrottu), niin tällä mennään. Viikko 43 on jo omassa päässä saanut samankaltaisen merkityksen, kuin vaikkapa perjantai 13. päivä. Sitä odottaa vähän sellaisella pelonsekaisella kunnioituksella.
Meidän koulussa, osana restonomin tutkintoa, kuuluu pakollisiin opintoihin kaksi harjoittelujaksoa koulun lounasravintolassa, á la cartessa ja kahvilassa. Ja siihen päälle vähän muutakin sälää, niinkuin kokouspalveluita ja cateringiä. Viralliselta nimeltään tää systeemihän on oppimisympäristö ja tästä riittäisi sanottavaa sananen jos toinenkin, mutta koska se ei ollut tämän postauksen aihe, niin lopetan heti alkuunsa.
Homman nimi on 21 työvuoroa sekä ekana että tokana opiskeluvuotena. Vertasin tätä aloitusviikkoa perjantai 13. päivään, edessä siintävää kahdeksaa viikkoa voisi verrata inttiin. Kyllä, sen verran tiiviisti se täyttää päivät, tunnit, pään ja koko elämän. Ja itse, jos joku on tietoinen yhdistelmästä minä+keittiö, olen tätä odottanut aika kauhunsekaisin tuntein. Ihan vaan koska en oikeesti mitenkään nauti asioiden räjäyttämisestä, asioiden (kuten kissojen) värjäämisestä vaaleanpunaiseksi (enkä kyllä minkään muunkaan värisiksi) tai yleisestä kaaoksesta.
Vaikka yritän olla positiivinen ja avoimin mielin (ja samalla imeä kaiken mahdollisen opin päähäni mitä elämässä saattaa tarvita), ahdistaa suunnattomasti se aika, minkä tähän joutuu laittamaan. Etenkään, kun en osaa suoraan tästä koituvaa hyötyä yhdistää omaan opiskeluuni ja kiinnostuksen kohteeseeni, eli tapahtuma-alaan. En mä missään nimessä vähättele tai pidä mitään oppia turhana, mutta perusluonteeni vain on tällainen, ollut aina. Jos en näe suoraa hyötysuhdetta asioiden välillä, tai koe asian olevan mielenkiintoinen, on motivaatio myös sen mukainen. Toki paljon on omasta asenteesta kiinni ja siihen yritän tänä(kin) vuonna panostaa. Ihan jo senkin takia, että tulisi räjäytettyä mahdollisimman vähän asioita.
Mutta, oi inttiaika, tästä se lähtee. Ja jos joku asia on varma, ja siis ihan varma, niin se on että beeälläkin loppuu joskus. 20 shifts to go.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti