Välillä bloggaaminen on vähän haastavaa. Sellaisen sopivan balanssin etsiminen, että olis tasaisesti kaikkea, sujuu aika vaihtelevasti. Heti joskus alussa päätin, että en aio rajata blogin aihepiiriä mitenkään vaan kirjoitan tasan siitä mistä itse haluan. Kaikesta itselle tärkeästä. Välillä se on vaatteita, hassuja juttuja ja arkea, välillä kiemuroita ja diippiä shittiä. Eli toisinsanoen: elämää.
Silti aina sen diipin tai vaan yleisen fiilistelyn jälkeen kaikki arki ja tavallinen, pinnallisesta puhumattakaan, tuntuu jotenkin... väärältä. Tai ellei väärältä, niin ainakin vähän teennäiseltä. Siltä, että ketäs nämä tällaiset jutut muka kiinnostaa.
Tässä kohtaa pieni ravistelu. Koska minua kiinnostaa. Minua kiinnostaa oma tavallinen elämäni ja ne pienet hölmöt jutut, joita muut ehkä sitten pitää tylsänä. Miten olis, pitäisköhän vaan postata sellaisista aiheista kuin itse haluan. Ja kyllä, ihan miettimättä sen enempää.
Lauantai. Kävin kaverin kanssa myymässä vanhoja kledjuja kirppiksellä. Aamuvarhaisella nappasin kuvan kotikadusta ja mietin ehkä sadannenyhdennen kerran miten rakastankaan tuota katua. Täyden Ikea-kassin roudaaminen julkisilla ei ole ihan niin hauskaa miltä se kuulostaa. En ymmärrä miten vaatteet voi painaa niin maan perkeleesti. Aamukahvi maistui pahalta ja vaatteistakin meni kaupaksi tsägällä puolet. Ei taida mekkosesonki olla kuumimmillaan.
Iltapäivällä kävin tallettamassa minimaalisen kirppisvoittoni ja aika matkan sai kävellä ennenkuin löysin talletusautomaatin. Ja samalla talletin muuten purkillisen pikkukolikoita, toissakesän kirppisvoittoja. Khöhöm, mikä saamattomuus...
Stadissa tuli myös pyörittyä, ihan jopa hullareilla asti. Selvisin ulos ilman mitään, jopa ilman paniikkikohtausta. SYÖ 10 -tarjous ajoi ex-tempore -hampurilaiselle ja loppuilta kului leffan parissa.
Sunnuntai. Aamupäivän välttelin sen veemäisen kurssin tehtäviin tarttumista parhaani mukaan, siinä ihan hyvin onnistuen. Iltapäivällä kutsui Malminkartanon portaat ja raikas ulkoilma, tekipä muuten hiukkasen hyvää. Kotoa lähtiessä paistoi vielä aurinko, mutta eipä sen häviäminen paljoa jaksanut harmittaa. Paitsi ehkä vähän siinä, kun kaikki ihanat värisävyt ei tallentunu kuviin kuten olisin halunnut. Pähkinänkuoressa: nättiä oli.
Sunnuntai-ilta kului niinikään leffan parissa, homman nimi oli Millennium-trilogia viikonlopussa. Vaikka vannonkin kirjojen nimeen, oli nää leffat silti ihan viihdyttäviä. Vaikka saikin aikaan fiiliksen, että pitäisköhän lukea ne kirjat vielä kerran...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti