Mama pyys mukanaan I Love Me -messuille tänään. Edellisen kerran oon käynyt messuilla 13-vuotiaana, kun oli vielä vanhat kunnon muotimessut. Sinne mentiin lähinnä ständeillä jaettavan ilmaisen karkin perusteella. Nyt viimeiset (aika monta vuotta?) messut on laajentuneet muodin lisäksi terveyteen, kauneuteen ja koruihin. Noin muutaman mainitakseni.
Muotiosasto muistutti vähän liian paljon ulkomaan turistikohteiden basaareja. Mistä johtunee, että suomalaiset nuoret suunnittelijat loisti poissaolollaan, en tiedä. Tai sitten en vain etsinyt tarpeeksi.
Isoin kuhina kävi superfood-ständeillä, huomasi selvästi mikä tällä hetkellä on se juttu. Niin paljon hyvää kuin olenkin kuullut kaikesta aiheeseen liittyvästä, en ihan ole vielä päässyt koko hommaan sen kummemmin sisään, vaikka tosin kookosöljyä käytin jo kauan ennenkuin se oli in. Lucumat, cucumat ja mocomat jätin vielä hyllyyn, ehkä ekana vaan pitäisi oppia syömään muutenkin edes jotenkuten normaalisti, heh.
Jotain tietty tarttui mukaan, lähinnä maman sponssaamia suklaita sekä urtekramin pastaa ja jätettävää hoitsikkaa. Lisäksi törmäsin entiseen kämppikseeni, joka oli hiljattain avannut oman Nutly -verkkokaupan. Päädyin ostamaan kassillisen pähkinöitä. Jos en ole aikaisemmin kertonut, niin mähän siis kannan aina mukana pientä lasipurkillista pähkinöitä. Maailman paras eväs mihin tahansa tilanteeseen!
Oli hauska päivä, vaikka minimaalisten yöunieni ansiosta en varmasti näyttänyt sen enempää kauniilta kuin terveeltäkään. Onneksi messujen nimi on sellainen, mitä pitäisi muistutella itselleen vähän useamminkin. Että itseään ihan oikeasti kannattaa, saa ja pitää rakastaa. Ja kohdella sen mukaan, lempeästi ja armollisesti. Eikä haittaa samalla haistattaa ketut niille jotka ei sua niin kohtele.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti