Piru vieköön, nyt tietää että on tosi syksy.
Tietää siitä, kun villakangastakki ei ole yhtään liikaa. Ei missään vaiheessa päivää, ei varjossa eikä auringossa.
Tietää siitä, kun ei oikein ole sanottavaa. Ja jos sitä onkin, ei oikeita sanoja meinaa millään löytää.
Tietää myös siitä, että varrelliset Conssit on löytäneet taas jalkoihin. Eikä niitä ikinä muista sitoa ennen takin pukemista, vaikka se olis monin verroin mukavampaa.
Siitäkin tietää, että ne värikkäät puut alkaa olla jo harvinaisempia. Ja nyt jo niitä on vähän ikävä.
Tietää myös pukeutumisesta. Kun haluaa sitä yhtä lämmintä neuletta käyttää useamman päivän peräjälkeen.
Eniten sen tietää soittolistasta. Kun kesäräppien sijaan koulumatkoilla kuulokkeista soi SMG ja muut melankoliaballadit.
Onneksi nää kaikki tekee ihan hyvää. Etenkin ne balladit. Just näin ja tällai, kerran vuodessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti