Uusi työ alkoi keskiviikkona. Aika hyvin tähän samaan saumaan kaiken muun hässäkän kanssa. Oon muutes aika outoa olla ihan uudessa mestassa, uusissa hommissa, uusien ihmisen kanssa. Nelisen vuotta edellisessä duunissa teki tehtävänsä. Ikävä on, mutta pakko jatkaa eteenpäin.
Ulkona on yhtäkkiä syksy. Maanantaina huomasin puiden alastomuuden, harmaan taivaan ja tihkusateen, jota hetken erehdyin luulemaan rännäksi. Ei kuitenkaan, ei vielä.
Verenmaku suussa sen sijaan olen painanut menemään pari viime päivää. Koska BL ("oppimisympäristö") ja uusi duuni ei toki oo tarpeeksi, leikattiin myös viisaudenhammas tiistaina. Pari viikkoa aiemmin kysyin koulussa tuutoropettajaltani sattuuko se leikkaus (älkää kysykö miksi kysyin tätä juuri häneltä...) ja kuulemma sattuu. No, ei se paskaa puhunut. Kipeää tekee ja särkylääkkeet ei auta. Kuitenkaan ei voi pysähtyä hetkeksikään. Ei tietenkään.
Uteliasuudella odotan, miltä näytän marraskuun puolivälissä. Koko syksyn unenlaatu on vaan mennyt huonommaksi ja huonommaksi - ja samalla luonnollisesti meikämantu väsyneemmäksi ja väsyneemmäksi. Aina päiväksi tai pariksi saa sen rytmin tasattua kohilleen kunnes taas mennään. Kaapit on täynnä vaikka mitä vitamiineja, mutta kun ei vaan muista ottaa. Onneksi lukukauden loppuun ei ole pitkä aika (seitsemän viikkoa, köh) ja viikonloppuisinkin enimmäkseen vain vapaata.
Tajusin just eläväni tätä syksyä samalla kaavalla kuin edellistä; alkusyksystä ei mitään pakollisia menoja ja kouluakin vaan pari päivää viikossa, loppusyksystä päällekkäin kaikki mahdollinen. Ei tää kuitenkaan eka kerta ole kun kasaan itselleni vähän liikaa kaikkea samaan aikaan, enemmänkin vaan ihmettelen milloinkas ajattelin tästä jotain oppia. (Itseni tuntien en koskaan.)
Tää päivä on onneksi jo puolivälissä ja beeällässäkin oli ihan lystiä. Oma koneistoni pyörii aika vahvasti kahvin voimalla ja voin kertoa vain yhden kupillisen tuntuvan. Etenkin kun sen juomisesta on seitsemän tuntia. Vähän mietin pitäiskös yöunien menettämisen uhallakin juoda salas yksi kuppi. Jos en vaan kerro kenellekään?
Arki rullaa eteenpäin tällasenaan, ainakin vielä loppuvuoden. Ihan tosi paljon toivon löytäväni jonkun balanssin tähän kaikkeen. Enkä näe miksei löytyisi, tän viikon koomailu on johtunut lähinnä monen tekijän summasta. Kun kaikki vaan osuu samalle viikolle, etkä sä siinä voi oikein mitään.
Asiasta vielä kahdeksanteen, jos saan vähän kehuskella onnistumisellani tänään. Vaikka oikeastaan kaikki onnistuminen keittiössä on mulle skumppapullon avaamisen arvoinen tapahtuma. Mutta ihan itte (vähän sain apua) valmistin kalakeiton! Kaikki meni nappiin, mitään ei räjähtänyt, eikä (viimeisten tietojen mukaan) kukaan pyöri nyt ruokamyrkytyksen kourissa. Hurraa!
Ps. Asiakaspalautteessa joku tosin kommentoi kalan olleen ylikypsää. Hmph, ite oot ylikypsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti