Aamupala. Ne väittää sen olevan päivän tärkein ateria, mutta siitä huolimatta en sitä ikinä syö. Yksi päivä söin ja lupasin itselleni syödä vielä seuraavanakin päivänä. Mutta, kuten omassa elämässäni niin kovin usein tapahtuu, se loppui lyhyeen.
Viikon ainoana oikeana koulupäivänä, tapahtumajärjestämisen teoriaa läpikäydessä, poimin aiheeseen liittyvän asian. Kuitenkin se varsinainen aihe jäi mielestä pois, koska pään valtasi ajatus eräästä omasta meneillään olevasta projektistani, johon tuo asia vaan natsasi niin täysin. Älkää rakastuko ensimmäiseen ideaanne, kuului ohje. Ja perkules, sehän se ongelma tässä on ollutkin. Kun saan jotain päähäni, niin jumitan siinä. Jumitan, vaikka ei etenisi. Yritän unohtaa tän ensirakkauden ja löytää uuden. Tai, niinkuin meille sanottiin, monta uutta.
Kun ei nappaa eikä ole energiaa, mutta on liian myöhä juoda kahvia, kannattaa ottaa teetä. Jos mahdollista, niin mietelause-sellaista. Kun ei nappaa, kannattaa valita se ällösöpöin muumimuki. Todistetusti mietelause-tee maistuu entistä paremmalta kivasta mukista nautittuna.
Kun mörrimöykky-päivänä tekee mieli napata Fiskarsit käteen ja leikata polkkatukka, kannattaa kaivaa arkistoista niinsanottu Good Hair Day -kuva. Muistaa taas olla ilonen, että on sattunut voittamaan hiusgeeni-lotossa ja että oli niin monta vuotta värjäämättä hiuksia. Kasvatusprojektia ajatellen huomattavasti parempi lopputulos, kuin muinainen puhkivärjätty hampputukka.
No words needed.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti