Tekisi hyvää tehdä. Tehdä tai olla tekemättä. Irroittautua kaikesta tai olla irroittautumatta. Unohtaa tai olla unohtamatta. Mennä tai olla menemättä. Miettiä tai olla miettimättä. Olla ja samalla olla olematta.
Välillä on vähän tällaista, kun oikein mitenkään päin ei ole hyvin. Ei kuitenkaan huonostikaan. Enemmänkin kaikki vain on. On, mutta ei kuitenkaan ole.
Olenko ainoa, joka kokee tällaista tyhjässä leijumista? Tätä, kun kaikki vaan on. On miten on ja on sellaista kun on. Kun niin ei ole hyvä, mutta ei huonokaan.
Tässäkin olotilassa on puolensa. Saa lopulta paljon enemmän tehtyä, paljon enemmän aikaan. Voi olla murehtimatta isoja ja pieniäkin asioita, koska ne nyt vaan on. Jos naurattaa niin nauraa, jos ärsyttää niin ärsyttää. Kumminpäin vaan, kohta se on jo ohi.
Tämä olotila ei ole tavoite, ei jotain mitä kohti pyrkiä tai mistä nauttii. Kuitenkin tässä jotain tavoittelemista on, jotain mitä pitäisi vaalia vähän enemmän. Hyväksymistä, nimittäin. Sen hyväksymistä, että nyt on näin. Että ennen oli niin ja tulevaisuudessa ehkä noin. Sen hyväksymistä, että kaikki vain on niinkuin on.
Kuvat Rodos-kansion kätköistä. Silloinkin oli, kaikenlaista. Oli oliiviöljykellari, kreikankielisiä seinämaalauksia, söpöjä kissoja ja vahinko-selfie. Se oli silloin, nyt on nyt.
Mitä ikinä se nyt sitten onkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti