Ei ihan nappiin mennyt nää joulun jälkeiset päivät. Luonnoksissa pyörii postauksia loppuvuodelle, ihan tän vuoden luetuista kirjoista yleisiin fiiliksiinkin. Toki mikään ei estä julkaisemasta niitä ensi vuonnakin, mutta periaatesyistä tykkään ajatuksesta, että tämän vuoden jutut pysyy tämän vuoden puolella. On nimittäin ollut aikamoinen, tää vuosi siis.
Oon tehnyt viime ajat töissä vaan iltavuoroa, eikä tää todellakaan sovi mulle. Vaikka iltavirkku oonkin. Aamut menee koomaillessa ja torkkuessa, enkä saa juuri mitään järkevää aikaan, megalomaanisista kahvimääristä huolimatta. Ennen joulua ehdotin pientä vedonlyöntiä: kymppi sille että olen jouluaattona kipeänä. Onneksi vedonlyönnit jäi, jouluaaton kun jaksoin vielä porskuttaa. Tapaninpäivänä se lenssu sitten iski ja tässä on pari päivää vedetty enemmän tai vähemmän puolikuntoisena. Ja aivasteltu. Paljon.
Tuli aattona perustettua pienimuotoinen kirjakerho, jonka eneimmäiseksi kirjaksi valikoitui Sinuhe egyptiläinen. Aikomus oli pistää kirjastoon varaus tulille, kunnes joulupäivänä mummin luona tulin kurkanneeksi muorin kirjahyllyyn. Ja siellähän se oli ja kuulemma vieläpä minun?! Lyhyt näköjään on ihmislapsen muisti. Odotukset on korkella, onhan Sinuhe sentään rankattu lähes jokaisen must read -listan kärkeen.
Nyt taidan hakea tuolta vielä kupin kahvia, kirjoittaa loppuun edes yhden niistä luonnospostauksista ja valmistautua töihin. Kenties myös pistää nassuun kaikki flunssaa helpottavat rohdokset, joita äiti on tänne kiikuttanut. Niitä tosiaan riittää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti