Tänään oli kuvien suhteen mustavalkoinen fiilis, vaikka päivä oli kaikkea muuta. Ja hyvä niin. Kun ei kerran valkeaa joulua saatu, niin ainakin aurinkoinen aatonaatto. Kivaa vaihtelua tihkusateelle.
Oon huomannut useissa asioissa olevani hyvinkin mustavalkoinen. En ehkä niin mustavalkoinen kuin nuorempana, mutta yhä vielä enemmän kuin todennäköisesti joskus tulen olemaan. Aika hyvin elämä tiputtaa pois harhaluuloja ja etenkin ajatusmaailmaa, että oikeasti ihminen tietäisi asioiden olevan jotain.
Tällä hetkellä suurin mustavalkoisuus näkyy tietyissä asioissa, periaatteissa. Sellaisissa, joita olen itse itselleni luonut. Ja nyt niistä kuulemma pitäisi luopua tai vähintään muuttaa niitä. Kysymys kuuluukin: kuinka lähelle sitä vuorta pitää mennä, jos vuori ei tule vastaan?
Kaikesta huolimatta oon sitä mieltä, että niitä periaatteita on ihan hyvä olla. Ja on samaten ihan hyvä pitää niistä kiinni. Ei sen takia, että ne on periaatteita vaan koska muuten huomaa pian olevansa ihan tuuliajolla. Eikä sitten tosiaankaan tiedä mistään mitään, ei mustasta eikä valkoisesta.
Mutta nyt, kaikille periaatteellisille ja periaattomille, hyvää joulua. Valkoista siitä tuskin tulee, eikä toivon mukaan kovin mustaakaan. Rakastetaan toisiamme, ihan kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti