PÄÄASIOITA

Viimeisen vuoden ajan oon vähän kriiseillyt hiuksistani. Monen muun asian lisäksi. Viime joulukuinen päätös vetästä "joku kivan sävyinen" ruskea päähän, enemmän tai vähemmän hetken mielijohteesta, ei ehkä ollut elämäni fiksuimpia. Mutta toisaalta, on sitä tyhmempiäkin asioita tehty ja mä kun en muutenkaan ole se penaalin terävin kynä. Näin ainakin mulle on kerrottu.

Joulukuun alussa napsasin viitisen senttiä latvoista veks. Tai siis, koulutuksen hommaan saanut kaveri napsas, minä istuin into piukeena penkissä, josko olis vielä jotain pelastettavissa. On nimittäin mennyt vähän heikohkolaatuiseksi noi latvat taas viime aikoina. Leikkaus onneksi pelasti vähän, ei sillä etten tykkäisi nyrkin kokoisista takkupalloista niskassani, khöh. 

Mutta, tärkeintä hiuksissa mulle on kunto. Jonka tulis siis olla mahdollisimman hyvä. En vaan tiedä mitään karmeampaa kuin pitkäksi kasvatetut hiukset, ilman tasoituksia välissä, niin että jäljellä on epätasainen liru. Itsellä onneksi on sen verran paksut hiukset, että lirua näistä ei kovin helpolla saa, mutta huonokuntoisena se takkujen määrä on jotain infernaalista. Ja yleensä ne takut on aika väistämätön osa silloinkin, kun pituutta tulee yli olkapäiden. 

Ajattelin, että olis hauska käydä vähän läpi viime vuosien hius-historiikkia. On nimittäin kaikenlaista mahtunut.

2013 keväällä/kesällä värjäämättömyysprojektia oli takana reilu puolisen vuotta. Oma väri näkyi selkeästi tyvessä, jota tasaisin väliajoin raidoitin mukavammaksi. Pituutta oli vähän olkapäiden yläpuolelle.

2013 syksyllä leikkasin otsiksen. Ja jos en ihan väärin muista, niin omin pikku kätösin sen tein. Eri ruskean sävyiset colour maskit oli myös kova juttu. Aina kuvia katsoessa tulee otsis-kaipuu, koska kuvissa se vaan näyttää niin kivalta. Todellisuudessa sen laittamiseen vaan sai käytettyä niin paljon aikaa ja energiaa, ettei taida olla sen arvoinen.

2014 keväällä jatkettiin otsiksen kanssa, pituus pysyi siinä olkapäiden yläpuolella ja raidoitus oli ainoa värjäysmuoto mitä harjoitin. Aika pian ton viimeisimmän otsiksen leikkuun jälkeen alkoi samantien sen kasvattaminen pois. Poiskasvatusta kestikin seuraava kesä ja syksy. Kesällä leikkasin mallin joka oli takaa ihan superlyhyt ja sitä samaten kasvateltiin pois kesän jälkeen, vaikka se kesätukaksi oikein passeli olikin.

2015 alkuvuodesta otsis oli lähes historiaa ja latvat tasoitettuna, valmiina kasvamaan. Mitään edes vähän radikaalia ei reuhkalle tapahtunut pitkään pitkään aikaan, ellei Bulgarian reissun aiheuttamia vaurioita lasketa (kloorivesi+aurinko ei ole ihan hellävaraisin kombo tälle päälle). Ja loppuvuodesta sitten repäisin, kun tuli se tarve muuttaa jotain. Punertavan ruskea väri päähän ja olin äkkiä taas 16-vuotias.

2016 alkuvuosi meni vielä hyvinkin tummana, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa haalistui. Tykkäsin kyllä tosta väristä, mutta en vaan halua värjätä hiuksia säännöllisesti, etenkään kaupan väreillä. Kevättalvella aloitettiin taas raidoitus ja siitä etiäpäin oon antanut värin mennä ihan omalla painollaan. (Suomeksi haalistua.) Eikun hei, kyllähän mä yhden kerran vielä värjäsin, mutta ei siitä kovin radikaalia muutosta tullut.

2016 kesällä ja syksyllä väri oli tätä luokkaa, aurinko oli myös tehnyt tehtävänsä. Tän hetkinen tilanne on tuo toka kuva + vähän enemmän omaa väriä tyvessä. Tarkoitus olis raidoittaa, mutta aikaa sille pitäis vaan löytyä. 

Vähän on sellainen mitäs nyt? -fiilis. Ei huvittais leikata mitään mallia, en halua värjätä, mutta nykyinenkin on tylsä. Oman värin kasvattelu kiinnostaa, samoin kuin vähän lyhyempi latvanmitta mutta toisaalta taas vois kasvattaakin. 

Voi apua, eihän tää kyllä helpottanut sitten yhtään.