1/ Mulla ei ole koskaan sateenvarjoa mukana. Itseasiassa en edes omista sateenvarjoa. Ja itseasiassa en ole tainnut omistaa sellaista sitten ala-asteen. Yksinkertainen syy tähän on, että turhaudun jo ajatuksesta sen sontsan kantamisesta mukana. Ja sitäpaitsi märkä sateenvarjo kasaan taitettuna on jotenkin ällö. Siis kyllä: jos sataa, minä kastun.
2/ Kotona mulla on tapana jättää laseihin ja kahvikuppeihin pohjalle puolentoista sentin verran juotavaa. En tiedä miksi, mutta ilmeisesti lasin tyhjäksi juominen on jokseenkin mahdotonta. Tää tapa tulee jostain niin syvältä selkäytimestä, että en edes huomannut sitä ennenkuin tästä mulle huomautettiin.
3/ Inhoan yli kaiken aukinaisia kaapin ovia ja laatikoita. Vaikka muuten oonkin sellainen vähän sinnepäin -ihminen, tää on juttu joka häiritsee. En tiedä mikä siinä on, kun tulee levoton olo. Kaappien sisältä paistava epäjärjestys, eh?
4/ Elän vielä jotenkin ihan menneillä vuosikymmenillä kaiken e-etuliitteisen kanssa. Haluan kaikki laskut paperisina enkä voisi kuvitellakaan käyttäväni puhelimen kalenteria normaalin kalenterin sijasta. Opiskellessa kirjoitan muistiinpanot vihkoon ja voi kauhistuksen kanahäkki, jos tentin materiaalit on saatavissa vain e-kirjana... Koen vaan kaiken tiedon ja informaation siirtyvän sata kertaa varmemmin aivoihini ilman turhaa säteilyä, hah.
5/ Kävelen nopeasti. Siis oikeasti ihan infernaalisen nopeasti ja silloinkin kun ei olis ees kiire minnekään. Ja ihan huomaamattani. En tiedä onko tää seuraus siitä, että tunnun aina olevan myöhässä, mutta aika legendaksi tää mun kävelyvauhti on muodostunut vuosien saatossa.
6/ Opettelin juomaan olutta kun täytin 23. Puolisen vuotta meni, että siitä oikeasti alkoi tykätä ja nykyään en paljon muuta juo, paitsi ehkä lasi viiniä silloin tällöin. Yksi ilta yritin juoda yhden siiderin, mutta se oli ihan liian ällömakeaa. 24-vuotistavoitteeksi otin oppia juomaan punkkua, mutta se on vähän jäänyt. Ehkä sitten 25-vuotiaana?
7/ Mä en ole millään muotoa esiintymiskammoinen ihminen. Yleisön edessä puhuminen, heittäytyminen, itseni nolaaminen yhteisen hyvän nimissä - kaikki menee. Mutta herra auta kun pitäisi mennä ruokalaan syömään yksin, leffaan ilman seuraa tai mihinkään muuhunkaan tilanteeseen, missä yleensä ei olla yksin. Ei pysty, ei kykene. Koska tokihan kaikki tuijottaisi ja miettisi, että voi kun tuolla reppanalla ei ole kamuja. Onneksi on ratkaisu ongelmaan: en mene. (Oikea ratkaisuhan olisi mennä, yksin. Mennä ja huomata että oikeesti ketään ei voisi vähempää kiinnostaa.)
8/ Rakastan kaikkia ystäväkirja-tyyppisiä kyseilyitä! Harmittaa hirmusti ettei kenelläkään ole enää ystäväkirjoja, joihin saisi kirjotella. (Paitsi itselläni, mutta jostain syystä en viitti omaani raapustaa täyteen.) Netissä pyöriviä kyselyitä voisin täytellä yksi toisensa perään, mutta pahoin pelkään ettei tässä blogissa muuta sisältöä sen jälkeen enää olisikaan...
9/ En tykkää yhtään pitää hiuksia kiinni. Ne on nutturalla tai ponnarilla vaan treenatessa ja jos on pakko. Tai sellaisena päivänä kun ei ollut aikaa selvittää takkuja tai jos ei ehtinyt aamulla käydä suihkussa, hah. Puolinutturasta sen sijaan tykkään!
10/ En muista ikinä haaveilleeni häistä tai lapsista, mutta en myöskään ole ollut mitenkään avioliittovastainen tai tienneeni etten halua lapsia. Ilmeisesti en ole vaan ikinä halunnut/viitsinyt/nähnyt mielenkiintoa suunnitella tulevaisuutta sen enempää. Parantumattomana skeptikkonahan tiedostan, että itsestä riippumatta kaikki todennäköisesti menee just toisin kuin on suunnitellut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti