Sunnuntai. Kerrankin siisti koti, kiitos eilen iskeneen siivouspuuskan. Pesin jopa lattiat, viime kerrasta on vierähtänyt puolisen vuotta. Ja silloinkin ne pesi äiti.
Sillä lattialla oli hyvä venytellä. Nyrkkeilyharrastus on ollut jäissä taas muutamia viikkoja ja se kyllä tuntuu. Eikä kovin hyvällä tavalla. Onneksi niin koulussa kuin töissäkin hommat on kaikkea muuta kuin istuskelua, ei pääse liiasta paikallaan olosta kukaan syyttämään. Kaipaan kuitenkin kunnon treenejä. Ja sitä kun niskassa ja hartioissa vielä kiersi veri.
Älkää antako kuvien harmauden hämätä, tämä aamu on ollut kaikkea muuta kuin harmaa. Ikkunasta näkyy sinistä ja tällaisina hetkinä mielikin kirkastuu. Ainakin hetkellisesti. Toisinaan sitä vaan näkee pelkkää harmaata, toisinaan taas muitakin värejä. Silloin kaikki on selkeää, värit on sitä mitä ne on, eikä niitä voi lähteä muuttamaan. Eikä edes yritä niitä muuttaa.
Ihan vaan sellainen yleinen hengailu. Kun aamu on vielä varhainen ja on koko päivä aikaa. Kun voi vielä keittää lisää kahvia, nauttia tyhjästä ja siististä lattiasta, yrittää saada se veri kiertämään.
Ja juoda kahvin lisäksi vettä, tuntea kuinka viime päivien sokeriöverien kuormittava kroppa pikkuhiljaa puhdistaa itseään. Mieltä sen sijaan puhdisti maratonpuhelu. Sellaiset tekee useimmiten ihan erityisen hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti