Tänään oli superhassu fiilis herätä. Herätä kello 09:44. Ensimmäinen ajatus kun oli, että nyt ollaan myöhässä ja pahasti. Hetki kesti, noin kolme sekuntia, kunnes todellisuus löi vasten kasvoja kuin pussillinen pumpulia - ja tajusin ettei mun tarvi olla missään. Ei BL:ssä, ei töissä (ennen iltaa). Ja sekös vasta kiva fiilis olikin.
Seuraavat viikot ajattelin ottaa rennosti. Tehdä töitä sen verran kuin jaksaa (ja on tarjolla), nukkua ja lukea kaikki viikkoja odottaneet kirjat. Juoda ihan tosi paljon kahvia, mutta totutusta poiketen vaan siksi koska se on hyvää, ei hereillä pysymisen takia. Toivottavasti nähdä myös kavereita, joita en ole ehtinyt nähdä, eikä sellainen kämpän lattiasta kattoon -joulusiivouskaan pahaa tekisi.
Joulusta puheenollen, se joulufiilis taas loistaa poissaolollaan. Kuten on tehnyt melkein viimeset kymmenen vuotta. On paketoitu lahjoja (fiasko), kuunneltu BL:ssä joululauluja (asiakaspalautteen mukaan liian uskonnollisia sellaisia), eilen koristeltiin kummitytön kanssa kuusi ja joulukalenterin sisältö on tuhottu luukku luukulta, mutta ei. Ei sitten, pysykööt poissa.
Toiveet on korkealla seuraavan muutaman viikon suhteen, että josko sitä oikeasti ehtis tehdä jotain kivaa. Kuten lukea ne kirjat ja juoda sitä kahvia. Ja jos se paljon pelätty hermoromahdus meinaa iskeä, ainahan sitä voi sen juoksupyörän hankkia. Tai pyytää joulupukilta, vielä ehtis senkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti