En mä nyt ihan väärässä ollut eilen tokaistessani niille kasveille, että pian tekin kuolette. Ja nyt ei puututa siihen, että mä puhun tienvarsien kasvillisuudelle. Hyvin ne ennusti, ne säätyypit. Ensilumi.
Kummasti se piristi, se kun ympärillä onkin valkoista eikä harmaata. Kummasti myös alkoi SMG:n Tiistai soida päässä ja ihan tosi kumman pitkään vielä elin siinä uskossa, että tänään on tiistai. Viikonpäivät tosin menetti merkityksensä viimeistään siinä, kun loppuvuoden aikataulut (opiskelujen kannalta) selvisi. Sama kai se enää on onko tiistai vai perjantai, kun sama rumba pyörii anyway.
Viikonpäiväsekoilu annettaneen anteeksi, kun katotaan tota meikämantun yleistä olemusta. Minä aamupäivällä versus minä illalla. Elämä tekee tehtävänsä, selvästi.
Tälle päivälle kaavaillun postauksen päätin ihan suosiolla siirtää huomisesn, kiitos ton ensilumen. Koko päivän oli niin paljon kivoja sanoja mielessä, joita halusin päästä kirjoittamaan. Nyt, koulu- ja työpäivän ja helvetin pitkän kotimatkan jälkeen, sängyssä raatona maatessa, en voi kun ihmetellä missä ne kivat sanat nyt on.
Pähkinänkuoressa siis: tänään satoi ensilumi. Over&Out
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti