Kaveri valmistautui isänpäivään peittämällä siirtotatuoinnilla Kaljaasilla tulleet mustelmat, minä tein vahinkokiharat. Omat mustelmat tosin sijaitseekin reidessä, että niitä tuskin tulisi missään tilanteessa esiteltyä. Mustelmien syy tuntematon.
Vahinkokiharat syntyi kahden yön ja yhden päivän ranskiksesta. Pidän lähes aina öisin lettiä, etenkin jos menen hiukset märkänä nukkumaan. Lauantaina oli oltava koululla BL:ssä ja siellä ranskanletti oli myös ihan luonteva kampaus. Ikinä koskaan en kiharra hiuksia, ne on joko suoristettu, kiinni tai jotain siltä väliltä. Tänään avasin sen letin, aikeena letittää se uusiksi, ja huomasinkin että nää kiharathan näyttää ihan kivalta. Vähän puudelilta, mutta kivalta. Näillä siis mentiin, luottavaisena siitä että kyllä isi ja muu perhe mua rakastaa puudelinakin. Tai oikeastaan olisin sitten mikä tai mitä vaan. Ja sekin on ihan kiva, olla rakastettu tällaisena kuin oon. Jopa puudelina.
Muuten isänpäivä sujui rauhassa: hengailtiin, syötiin ja juteltiin, muutamallakin kielellä. Juotiin ehkä maailman parasta itsetehtyä glögiä. Ei mitään ihmeellistä, eikä oikeastaan tarvinnutkaan.
Ja jos en ole aiemmin muistanut mainita, niin mulla on sitten maailman paras isi! (Isi tai faija, mutta koskaan ei isä tai iskä.) Mun isi osaa kaiken, auttaa aina kaikessa ja valitettavasti myös tietää aina kaiken, vaikken sitä niin vältsiin halua tunnustaa. Kuten isi tänään mulle sanoi, kun kinasin vastaan missä suunnassa on etelä, "uskomatonta että vielä näin monen vuoden jälkeenkin sä vänkäät mulle vastaan."
Ja tosiaan, etelä oli just siellä minne isi osoitti...
Hyvää isänpäivää tasapuolisesti <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti