En ole kovin materialistinen ihminen. Etenkin nyt opiskellessa, kun sitä rahan käyttöä joutuu oikeasti miettimään, on lähes jokaisesta ostoksesta tullut pieni morkkis. Oli se sitten kuinka tarpeellinen hyvänsä.
Suuren kalenteridilemman kanssa aika pitkään painittuani olin jo vähän luopunut toivosta, hiipunut sinne mikä tahansa kelpaa -osastolle. Näiden ajatusten kanssa kävin eilen suomalaisessa, todetakseni että taas kerran se tulee vastaan silloin kun sitä vähiten odottaa. Ja siinähän se oli: kalenteri, joka täytti kriteerini. Alkuperäiset kannet ei järin söpöt olleet, mutta parastahan tässä kalenterissa on mahdollisuudet! Mukana tuli neljä erilaista vaihtokantta ja itseni tuntien saatanpa tehdä muutamat ihan itsekin. Ehkä vähän useamminkin, onhan tässä kuitenkin vuosi aikaa.
Ja tosiaan, kun sijoittaa viimeiset tilillä makaavat rahat kalenteriin, voisi luulla sen morkkiksen yllättävän. Edelleen se kuitenkin loistaa poissaolollaan, enemmän vain odotan malttamattomana saavani uuden kaverin käyttööni. Ei kuitenkaan vielä. Kuten me kaikki tiedämme, tämän suuruusluokan siirtymäriitti täytyy tehdä huolella, harkiten ja oikeaan aikaan.
Mutta ainakin tiedän, että mua odottaa viidenkymmenenkahden viikon edestä tyhjiä sivuja. Sivuja, jotka täytän tasan vain kaikilla kivoilla asioilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti