Kesäkuussa yksi vanhan jengin jäsenistä valmistui. Vanha jengi on meidän viiden muidun porukka, jonka kanssa ollaan pidetty yhtä ala-asteelta saakka. Osutaan kaikki samaan aikaan samaan paikkaan ihan aniharvoin, mutta aina näin käydessä on todellakin syytä juhlaan. Kesäkuussa, niissä valmistujaisissa, annettiin lahjaksi lupaus viedä vastavalmistunut syömään, meidän piikkiin tietenkin. Saatiin vanhan jengin viideskin jäsen sopivasti kesäksi Suomeen ja päädyttiin istumaan lauantaita Annankadun Patronaan.
Oon vähän ulkona stadin ravintola-skenestä, mutta onneksi muut on paremmin perillä. Onneksi, muuten en varmaan ikinä päätyisi tällaisiin paikkoihin. Muutenkin ulkona tulee syötyä harvoin ja yleensä paikaksi valikoituu joku mesta vaan, jonka nimeen on sattumalta törmännyt jossain. Paikkana Patrona oli sopivan rento ja hälyisä, eli suomeksi saatiin rauhassa pölöttää mitä tyhmempiä juttuja ilman pelkoa, että joku kuulisi. Vähän miinusta heikohkosta ilmastoinnista, chipotle-kastikkeella maustettua We got beefia nauttiessa tuli paikoin vähän tuskanhiki pintaan.
Ei vaan sanat ihan riitä, jos pitäis lähteä tätä jengiä ylistämään. En siis edes yritä, kuhan ihmettelen miten onnekas voi ihminen olla, kun elämässä on näitä jotka on vaan aina siinä. Kuuntelee, tukee ja kannustaa. Tarvittaessa myös vähän ravistelee ja potkii perseelle, mutta ennenkaikkea tekee sen pelkästä rakkaudesta. En vaihtais, en ees kymmeneen Pikachuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti