SITÄ TAVALLISTA

Arkikuvat&kuulumiset, long time no see! Ollut vähän turhan diippiä tää meno viime ajat, eli päivät, viikot ja kuukaudet. Hyvä hetki siis keventää ja höpötellä kaikesta normaalista, arkisesta. Arkea kun se elämä kai suurimmaksi osin on, niin surullista kuin se onkin. 

Mutta vaikkei aina voikaan elämä olla pelkkää hattaraa ja yksisarvisen peräsuolia, keskitytään hetkeksi niihin pikku juttuihin. Niinsanotusti arjen pieniin iloihin. 

Olin viikonloppuna yhden yön mökillä ja maailman paras mama kävi hoitamassa Moosesta sillä välin. Pelkästään tästä olisin ollut enemmän kuin kiitollinen, mutta mamapa oli myös puunannut ja kuurannut koko kämpän! Ja siinä sivussa ostanut kunnon arsenaalin siivoustarvikkeita ja -aineita. Tiskiharjaa en ole omistanut sitten tammikuun 2013, jolloin kommuunikokouksessa silloisen kämppiksen kanssa äänestettiin yksimielisesti siirtymisestä sieneen. Toistaiseksi tääkin tiskiharja on vielä koskematon, mutta aika näyttää mihin meidän suhde etenee. Pointti kuitenkin oli: mullapa on maailman paras mutsi! 

Poikkeuksellisen siististä keittiöstä innostuneena sijoitin kauppareissulta mukaan tarttuneen basilikan ainoaan maljakkooni. Otin kuvan, päivitin instan ja aloin nyppiä basilikasta lehtiä seuraavan päivän eväspurkkiini. Nättihän se on, mutta kuitenkin syötäväksi ostettu. Kaiken maailman viherkasvit kyllä houkuttelis, etenkin sellaset isot ja lehtevät, mutta eihän siinä iske muu kuin huono omatunto, kun niitä järjestelmällisesti päästää päiviltään yksi toisensa perään.

Yöunien (ja yleisen mielenterveyden) pelastava nestemäinen enkeli, Feliway  feromoni-pullo, pääsi loppumaan. Kuukauden sen piti kestää, mutta en valita vaikka kestikin vaan kolme viikkoa. Kaksi vierailua Mustissa&Mirrissä se vaati, ennenkuin taikapullo oli hallussani. Ja olipa muuten vika lajiaan hyllyssä, näköjään aurinko joskus paistaa risukasaankin. Samalla reissulla hankin myös Moosekselle kynsisakset, en tosin kummankaan iloksi. Jos on vapaaehtoisia kissamanikyristejä kuulolla, saa ilmottautua. Vähän on sellanen kutina, että siinä hommassa muutama lisäkäsipari raavittavaksi ei olis yhtään huono idea... 

Tää Suomen kesä on jokseenkin haasteellista aikaa. Eikä vähiten siksi että päivästä toiseen säätiedotus lupaa sadetta, mutta kuitenkin ulkona näky on suoraan taivaskuvasta yksi. Puolenpäivän aikaan sataa ja iltapäivällä taas paistaa. Hei ihan oikeesti, mitä tää on?! Onneks ne sanoo että sään mukaan pukeutuminen on täysin yliarvostettua. 

Niinsanottu loppukevennys. Sain työkavereilta läksiäislahjaksi yksisarvisen (neljä ja puoli viikkoa ennen kuin läksen minnekään, voi olla että oli hienoista vihjailun makua mukana) ja tää on osottautunu parhaaksi kahvitaukokaveriksi ikinä! No siis, niiden kollegoiden lisäksi toki. Mutta kyllähän tällanen sylissä piristää, toimii loistavana puhelintelineenä ja jos oikein uuvuttaa voi laskea pään tän päälle. Ja onhan noiden kampausten räplääminenkin aika hiton rentouttavaa. 

Niin että, tätä tää mun arki sitten on. Tai on ollut. Ainakin suurimmaksi osin. Tiskiharjoja, sadekuuroja ja yksisarvisia. Joskus niitä peräsuoliakin, mutta se onkin taas toinen tarina se.